torstai 28. huhtikuuta 2016

Suomi vs. Itävalta

Täällä kevät pysähtyi ja eilen satoi vettä ja räntää, yäk! Kävin ratsastamassa Angien jo aamupäivällä, sillä sateella hevoset eivät tarhaa ollenkaan. Siinä ratsastaessa mietin Suomen ja Itävallan eroja hevostenpidossa. Kokemusta toki ei ole kuin muutamasta tallista täällä Itävallassa, mutta aikalailla samalla kaavalla täällä tuntuu kaikki toimivan mitä olen nähnyt, lukenut ja kuullut.

Tarhaus

Siinä missä suurin osa suomalaisista hevosista viettää vähintään 8 tuntia päivässä ulkona, saa täällä vain haaveilla! Nyt Angie tarhaa hyvällä säällä n. 6 tuntia isossa, ruohopohjaisessa tarhassa/laitumella. Suomessa hevoset myös yleensä tarhaavat säässä kuin säässä, täällä hevoset eivät mene ulos ollenkaan jos vähän sataa. Angien nykyisellä tallilla hevoset käyvät sadepäivinä kaksi kertaa kävelykoneessa, mutta esim. edellisellä tallilla hevoset olivat koko päivän sisällä, ellei omistaja käynyt niitä liikuttamassa. Olinkin tallilla ainut, joka ratsasti myös sateella! Jos hevosilla on paddock-boxit, eivät ne usein pääse kuin muutamaksi tunniksi tarhaan, jos ollenkaan.

Tarhoissa on myös harvoin vettä tarjolla (omistajat toki voivat halutessaan viedä hevosilla vettä), eikä hevosia myöskään ruokita tarhoihin. Kesällä hevoset tulevat usein sisälle puolenpäivän aikaan, sillä pahimpien helleaaltojen aikana mittari näyttää melkein +40 astetta.


Ruokinta

Suomessa noudatetaan "vähän, mutta usein"- nyrkkisääntöä paremmin: täällä hepat saavat yleensä ruoan 2-3 kertaa päivässä: aamulla (iltapäivällä) ja illalla. Angiella on onneksi karsinassa miltei vapaaheinä, mutta tässä on myös se huono puoli, että hevonen sotkee heinät ympäri karsinaa.
Kilpahevosia lukuunottamatta suurin osa hevosista täällä elää ihan pelkällä heinällä ja kivennäisillä. Toki laidunkausi on huomattavasti pidempi kuin Suomessa. Edellisellä tallilla hevoset saivat maissia ja ohraa, nykyisellä tallilla syötetään Marstallin kauratonta rehua. Sairaita ja pölyallergisia hevosia hoidetaan paljon homeopatisilla tuotteilla ja luonnollisilla yrteillä.

Kuivike

Yleensä tallilla on kuivikkeena olki. Meillä muutamalla pölyallergisella on myös sahanpurua (tämä usein maksaa ekstraa tallivuokrassa), mutta henk.koht. pidän kyllä hyvälaatuista olkisilppua parempana vaihtoehtona allergikoille. Karsinat putsataan joka päivä, eikä suomalaiseen tapaan pidetä "patjaa" karsinassa. Turvetta en ole nähnyt missään tallilla.

Ratsastus

Olen usein ainut, joka ratsastaa ulkona. Suurin osa tuntuu tykkäävän enemmän maneesista, vaikka se on kenttään verrattuna todella pieni ja omaan makuun liian pehmeäpohjainen (pohja on uusittu talvella ja ei ole vielä oikein asettunut). Jos yhtään tuulee tai on vähän kylmempää, menevät kaikki maneesiin. Myöskin todella harva meidän tallilainen käy maastossa, vaikka maastoreitit on todella monipuoliset. Tämä on vähän harmi, sillä kävisin mielelläni enemmän porukassa maastossa!

Ylipäätään olen todella yllättynyt, kuinka vähän itävaltalaiset hevosiaan liikuttavat. Edellisellä tallilla monet omistajat ratsastivat/juoksuttivat hevosiaan vain pari kertaa viikossa, jos ollenkaan. Lisäksi nykyisellä 25 hevosen tallilla ei ole vielä kertaakaan ollut maneesissa ruuhkaa, vaikka kävisin mihin aikaan vain ratsastamassa. Ehkä muut käyvät yöllä ratsastamassa? :D


Eilen mekin nautimme (tyhjästä) maneesista, kun ulkona satoi

Summa summarum, itävaltalaiset voisivat ottaa oppia suomalaisesta hevosenpidosta muutamassa asiassa, kuten tarhaamisessa, mutta mitään suurempaa kulttuurishokkia en ole talleilla kokenut :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti