Julia näki jo toissapäivänä minun ahdingon tamman kanssa kentällä, kun hän oli valmentamassa samaan aikaan. Julia sanoi, ettei tamma kipeältä vaikuttanut, enemmänkin kyseenalaisti onko pakko, kun ei huvita. Johon minä reiluna tyyppinä tietysti vastasin, että "ok, jos sinua ei huvita taipua tai myödätä tämän enempää niin mennään vaan vielä kierros kiitoravia ja sitten saat kävellä pitkin ohjin". Koska tottakai hevoselle pitää olla pehmeä, eikä vaatia siltä liikaa, näin olen lukenut. Tänään Julia sitten hyppäsi selkään, jotta itsekin sain nähdä tamman liikkuvan ihan normaalisti ja terveenä. Kyllähän Angie yritti luistaa hommista myös Julian kanssa, mutta eipä tamma päässytkään niin helpolla. Pian tamma ravasi melkein paikallaan, kunnes sai taas käskyn liikkua eteen. Minun kanssa tamma halusi eilen vain mennä kiitoravia! Lopuksi minä pääsin myös selkään ja niinkin yksinkertaisilla harjoituksilla, kuin tempon muutoksilla ja siirtymisillä käynnissä ja ravissa saatiin minuunkin taas valettua uskoa, että Angie on terve ja pystyy, kun sitä vain käskee. (Pyytäminen kun ei tämän tamman kanssa aina onnistu). Kotiläksynä minun on opeteltava ratsastamaan paremmalla ohjastuntumalla: jatkuva löysää-tuntuma-löysää ei varmasti ole yhdestäkään hevosesta kivaa vaikka minulla hyvä tarkoitus onkin. Sen sijaan jatkuva tuntuma ja nopea käsi joka myötää (eikä heitä ohjaa pois) on hevoselle reilumpaa ja selkeämpää. Kyllähän minä tämänkin olen jostain lukenut....
Tamma on taas vaihtanut väriä talvikarvan myötä tummaan.
