keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Irti sisäohjasta

Kirjoitin jo viime viikolla, että sain Kiralta kullanarvoisen vinkin Angien ratsastukseen. Nimittäin, kun (tai ideaalitilanteessa jo ennen kuin) tamma alkaa jäkittää kuolaintukea vastaan, ratsastan eteen ja taputan tammaa sisäkädellä kaulalle, jolloin tamma jää ulko-ohjan tuelle ja itse en jää sisäohjaan kiinni. Uskomatonta miten näin pienikin asia voi vaikuttaa ratsastukseen! Julia on koko ajan hokenut minulle ulko-ohjan tärkeyttä, erityisesti ympyrällä, mutta nyt kun konkreettisesti päästän sisäohjan löysäksi, huomaan miten tärkeä ulko-ohjan tuki on ja kuinka paljon sisäohjassa oikeasti "roikunkaan". Nyt Angie pysyy paljon rennommin kuolaintuella eikä nosta päätä ylös tai aloita vetokilpailua minun kanssa.

Tässä olen juuri taputtamassa tammaa sisäkädellä

Eilen Kira oli taas ratsastamassa Angieta ja pyysin häntä menemään puomeja ja kavaletteja, sillä Angie tarvitsee kokeneemman kuskin a) tuomaan hevosen hyvin tehtävälle, erityisesti kavalettien kanssa b) pitämään hevosen rauhallisena. Angie oli yllättävän hyvä puomityöskentelyssä, aluksi tamma meinasi vähän käydä kuumana, mutta rauhoituttuaan laukkasi oikein mallikkaasti, tasapainossa ja rennosti puomien yli. Ja paino sanalla laukkasi, niin kuin puomeilla kuuluukin, eikä hypännyt mitään Angiemäisiä kenguruloikkia. Kavaletit Angie ravasi alkuun vähän pomppien eikä tiennyt minne jalkansa asettelisi, mutta muutaman kerran jälkeen tajusi juonen ja nosteli koipiaan kuin vanha tekijä (tottakai kamera tässä vaiheessa piippasi täyttä muistikorttia).

Tänään puolestaan meillä oli Julian koulutunti ja pääsin näyttämään uutta irti sisäohjasta-tekniikkaa. Angie oli todella hyvä ratsastaa! En tiedä auttoiko Kiran eilinen ratsastus vai uusi tekniikka, mutta tamma oli rento ja erityisen hyvä suustaan. Mentiin ensin ympyrällä kevyessä ravissa suuntaa aina välillä vaihtaen, haettiin tahdikasta ravia, taipuvaa hevosta ja tasaista peräänantoa. Kun tämä sujui kumpaankin suuntaan, mukaan otettiin käynti-ravi-siirtymisiä, ne sujuivat super hyvin, erityisesti raviin siirymiset. Sen jälkeen jatkoimme maneesia ympäri ravissa ja teimme 10 metrin ravivoltit joka kulmaan. Vasempaan kierrokseen voltit sujui kuin vettä vain, minun ei tarvinnut kuin istua selässä (tähän haluan pyrkiä joka ratsastuskerta!). Oikeaan kierrokseen minun piti ensin ratsastaa kevyessä ravissa, ennen kuin sain ulkopohkeen kunnolla läpi ja pystyin istumaan alas - Angie välillä edelleen ottaa pohjeavut esim. ympyrällä kehoituksena "lisää vauhtia" ja kun tempoa tulee lisää, sanoo minun perus sopimuksen irti. Tehtiin myös aina suunnan vaihtoja tekemällä kokorataleikkaa, siinä kiinnitettiin huomiota hevosen suoruuteen. Lopussa otettiin laukkaa ja näin hyviä laukkapätkiä kuin tänään ei olla vielä ikinä ratsastettukaan! Angie laukkasi reippaasti, mutta silti ihan hyvässä tempossa ja rennon pyöreänä. Minun ei tarvinnut kuin pitää pohkeet kiinni, pitää ulko-ohjatuki ja taputtaa välillä sisäkädellä tammaa kaulalle - kamelinlaukkaa ei tänään otettu askeltakaan! :)

Tämän postauksen myötä blogi jää reilun parin viikon tauolle, Kira ja Julia ratsuttavat Angieta sillä aikaa kun minä lomailen Suomessa. Odotan mielenkiinnolla millainen tamma on loman jälkeen ratsastaa! :)

torstai 23. kesäkuuta 2016

Pitkä maastoreissu huippumaisemissa

Maastoillaan aina mahdollisuuksien mukaan meidän hevoshierojan Norbertin kanssa ja eilen illalla suunnattiin pitkälle maastoreisulle Marzer Kogel-nimiselle vuorelle. Reissu kesti reilun pari tuntia, mentiin enimmäkseen käyntiä ja muutama laukkapätkä peltojen yli paarmoja pakoon. Angie yllätti nyt jo toista päivää peräkkäin rauhallisella karsinakäyttäytymisellään ja pysymällä käsissä, kun Norbertin hevonen Bertus lähti yhtäkkiä laukkaamaan kuin tykin suusta. Oltiin juuri laukattu rennosti yksi iso pelto ja siirrytty jo käyntiin, kun yleensä niin rauhallinen Bertus hyppäsi 45 astetta ja pinkaisi laukkaan. Näin jo sieluni silmin, kuinka Angie lähtee kiitolaukkaa perään ja nopeasti haroin ohjia käsiin ja hoin "soooooooota". Mitä teki tamma? Jäi seisomaan neljälle jalalleen ja katsomaan laukkaavan ratsukon perään. Minun Angie! Kun Norbert sai useamman kymmenen metrin jälkeen tilanteen haltuunsa, uskalsin siirtää Angien käyntiin. Enpä olisi uskonut, että tamma olisi minua tuossa tilanteessa kuunnellut, mutta se taisi olla itsekin vähän hoo moilasena, että mitä oikein tapahtui. Loppureissu sujui rauhallisemmissa merkeissä, paarmatkin häipyivät, kun aurinko alkoi laskea. Hevoset pääsivät tallilla suihkun kautta syömään iltaruokiaan ja sama odotti minua kotona. Alla muutama kuva meidän reissulta, harmi ettei kännykkäkuvat (minun rikkonaisella luurilla) tee oikeutta upeille maisemille!

Tänään hevoset olivat menneet jo aamu viideltä ulos ja tulleet vähän ennen kymmentä sisälle, kun lämpötila alkoi nousemaan ja paarmat saapuivat. Angiella oli 10 aikaan kengitys ja kun ei tarvinnut olla yksin tallissa, niin oli tammakin normaaliin tapaansa oikea mallioppilas. Meillä kummallakin on tänään ansaittu vapaapäivä, hevoset ovat päivän tallissa ja menevät uudestaan vasta illalla ulos, kun vähän viilenee (lämpömittari näyttää tällä hetkellä +31 astetta varjossa).

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Esteillä lainakuskin kanssa

Angie pääsi eilen pitkästä aikaa hyppytreeniin Kiran kanssa. Tamma yllätti minut ihan täysin jo ennen ratsastusta, kun hain sen laitumelta tyhjään talliin. Tamma oli nimittäin muutama hirnahdusta lukuunottamatta hiljaa ja paikoillaan karsinassa! Olin jo suunnitellut kuinka menen maneesiin taluttamaan panikoivaa hevosta siihen asti, kun Kira tulee, mutta ei ollut tarvetta. Voi olla, että tamma oli vain onnellinen kun pääsi paarmoja pakoon, mutta toivon, että se olisi pikkuhiljaa jo tottumassa yksinoloon. Tai osaahan tamma yksin olla, mutta stressaa siis jos joutuu pois laitumelta, kun muut jää vielä sinne.

Kira ratsasti tamman säädöt ensin kohdalleen kaikissa askellajeissa ja sain hyviä vinkkejä siihen, kun Angie alkaa jäkittää kuolaintukea vastaan. Näitä vinkkejä pääsin testaamaan loppuverkassa ja varmasti tulenkin kirjoittamaan niistä vielä enemmän. Testattiin Angiella myös Kiran meksikolaista turpahihnaa ja tamma toimi sillä ihan ok. Minähän haaveilen Micklemeistä, mutta en raaski ostaa niitä kokeiluun, jos ne ei sovikaan. Siksi halusin kokeilla ensin vähän huokeampaa suitsi-vaihtoehtoa.

Kira hyppäsi alkuun muutamaa ristikkoa suoraan ja vähän vinosti, jonka jälkeen oli vuoro kokeilla vesimattoa. Näin jälkikäteen voin tunnustaa miettineeni, onkohan Kira liian uhkarohkea :D MUTTA, Angie yllätti eilen toistamiseen hyppäämällä vesimaton ilman mitään mukinoita. Kunnes parin hypyn jälkeen tamma tajusi, että siellä esteen allahan onkin jotain ja kielsi esteelle (tamma!!). Otettiin sitten puomit alas, jolloin Angiekin uskalsi taas hypätä, toki kunnon ilmavaralla - ihan varmuuden vuoksi ;) Lopuksi ratsukko hyppäsi kolmen esteen sarjaa, jossa oli ristikko ja kaksi pikkuokseria.


Angie oli Kiran mukaan ihan kiva hypätä, välillä meinasi tulla aina vähän kiire, mutta muuten oikein siistiä ratsastusta ja iloinen hevonen. Estekorkeudet pidettiin kokemattomalle hevosella sopivan pieninä, tosin Angie tykkää vähän aina ylihypätä (toistaiseksi tamma on tainnut tiputtaa vain kerran). Laukkaan tarvitaan vielä paljon voimaa, mutta sehän meillä on koko ajan työnalla:)



sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Nyt loppui matkustelu!


Niin, sitähän minä suurimmaksi osaksi teen, matkustan Angien selässä ja ihmettelen miksi tamma ei kulje kunnolla. Olen ratsastanut Angiella torstaita lähtien ja tamma on tuntunut 10 päivän ratsastustauon jälkeen yllättävän hyvältä, tosin paljon en ole vaatinutkaan. Ehkä siksi tänään valmennuksessa tuntui, ettei koko hommasta tule yhtään mitään. Voisin käyttää tekosyynä härdelliä tallissa (talli täynnä vieraita, estevalmennukseen tulleita hevosia) tai melua maneesissa (koko valmennuksen ajan yhtä hevosta totutettiin lastaukseen, maneesissa oli siis auto, koppi ja jatkuva pauke, kun hevonen meni ja pomppi ulos kopista), MUTTA tamma ei tuntunut olevan niistä moksiskaan! Eli nyt on pakko katsoa peiliin ja opetella ratsastamaan.

Alkuun Angie meni ihan hyvin, pitkin ohjin piti ratsastaa hevosta käynnissä tarpeeksi eteen ja samalla kerätä ohjia. Kun Angie liikkui tarpeeksi eteen, ei minun tarvinnut kuin ottaa ohjastuntuma ja tamma haki itse kuolaimella. Kun pohje ei ollut tarpeeksi tehokas, ei Angiekaan liikkunut eteen tai hakenut kuolaintuntumaa, vaan pakeni kättä nostamalla päätä ylös. Ekoissa raveissa tamma oli yllättävän hyvä ja erityisesti vasempaan kierrokseen, joka on meille aina ollut se vaikeampi. Tehtiin isolla pääty-ympyrällä töitä ravissa, eka kevyessä ja sitten harjoitusravissa. Tavoitteena hevonen, joka reagoi pohkeeseen ja pysyy rennosti kuolaimella. Tänään Angie oli siis paljon parempi vasempaan kierrokseen kuin oikeaan, vaikka kummassakin kierroksessa oli ihan tarpeeksi hommia: tamma juoksi lapa edellä, taisteli kuolaintukea vastaan ja minä istuin koko ajan ihan vinossa.Mikähän siinä on, että kun ratsastan yksin, menen avotaivutuksia ravissa, raviväistöjä ja vastalaukkaharjoituksia, mutta valmennuksessa jo pelkän ympyrän ratsastaminen tuntuu maailman vaikemmalta asialta!?

Ekat laukat sujui hyvin, tammakin pysyi muodossa ja laukkasi eteenpäin ilman jatkuvaa "punkemista" (ilmiö, jossa ratsastaja pohkeella ja istunnalla punkee hevosta eteenpäin). Koen Angien laukan erityisen vaikeaksi siksi, että vaikka Angie liikkuu ihan reippaasti eteen, joutuu laukkaa koko ajan ratsastamaan, eikä siellä voi vaan istua rentona. Kun hevonen ja minä aloimme väsyä, ei laukastakaan tullut mitään. Kun Julia huusi yhden kamalan laukkaräpellyksen jälkeen, että "nosta uudestaan laukka!", niin teki kyllä ihan oikeasti mieli siirtyä käyntiin ja sanoa, että tule itse tänne selkään, minä en enää pysty/jaksa/halua! No, en sanonut, vaan hammasta purren nostin uudestaan laukan ja ehkä puolisen kierrosta sainkin taas hevosen kulkemaan oikeinpäin.

Kauheasti positiivista sanottavaa ei siis tämän päivän tunnista ole. Tai no joo, Angie oli yllättävän cooli kaiken sen metelin keskellä. Julian on sanonut tätä ennenkin, Angie pääsee ihan liian helpolla minun kanssa ja se on selvää. Kun ratsastan itsenäisesti, istun harjoitusravissa sinne asti, kunnes se käy liian rankaksi ja siirryn käyntiin. Tai ravaan vaikka ympyrällä niin kauan, kun hevonen kulkee hyvin ja heti kun tamma alkaa jäkittää vastaan, siirryn käyntiin "korjaamaan" tamman taas avuille, ennen kuin jatkan ravissa. Ei ihme, että tamma ei jaksa/malta työskennellä kuin pätkissä, kun on tottunut parin minuutin välein kävelemään. Eli nyt loppui se matkustelu ja on alettava ratsastamaan!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Silmät sairastaa

Viikko sitten Angien vasemmassa silmässä todettiin pieni haava ja hoito aloitettiin samantien. Jo torstaina silmä näytti hyvältä, mutta perjantaina sain tallilta puhelun, että tamman oikea silmä oli nyt puolestaam turvonnut! Tallille ajaessa laskeskelin jo hevosenlihan kilohintaa, mutta onneksi oikeassa silmässä oli vain silmätulehdus - ilmeisesti vasen silmä tulehtui ensin ja Angie satutti silmän sitä hangatessaan. Nyt melkein puolet tallin hevosista kärsii silmätulehduksesta ja kuulema on ihan normaali, joka vuotinen kesäriesa (siitepöly, ötökät?).

Vasen silmä näytti jo näin hyvältä viime perjantaina

Oikea silmä puolestaan näytti tältä....

Angie on nyt lomaillut siis reilun viikon (viime maanantaina tamma rokotettiin), olen käynyt vain kävelyttämässä tammaa ja antamassa iltalääkkeet. Vasen silmä on jo ihan normaali, mutta oikea silmä vuotaa vielä vähän. Harmittaa, että treenaamiseen tuli nyt tällainen tauko, mutta hyvää "treeniä" ensi kuuta varten, jolloin olen Suomessa lomalla reilut kaksi viikkoa ja tamma liikkuu vain satunnaisesti apukäsien turvin.


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Tamma sairastaa

Aamu alkoi tänään ikävästi, sain tallilta puhelun, että Angien silmässä on jotain vikaa eikä tamma avaa toista silmää kunnolla. Tallityöntekijä kysyi pääsenkö itse paikalle vai soittavatko he suoraan eläinlääkärille. Onneksi anoppi oli kotona, poika suoraan aamupuurolta mummolaan ja minä tallille!

Silmä ei ollut (enää) turvonnut, mutta Angie halusi heti hangata silmää, kun otin kärpäshupun pois. Yritin itse tutkia silmää, mutta tallin valossa (ja Angien hyöriessä ympyrää karsinassa) en huomannut mitään poikkeavaa ja ensin ajattelinkin, että silmä on vain ärtynyt jostain. Vein tamman takaisin laitumella ja soitin meidän eläinlääkärille, joka onneksi kurvasi vartissa paikalle. Eläinlääkäri tutki tamman suoraan laitumella, jossa Angie oli mallipotilas seisoen koko ajan kiltisti paikoillaan. Paremmassa valossa minäkin näin ruhjeen/haavan vasemmassa silmässä. Eläinlääkäri laittoi silmään tippoja, jotka avaavat pupillin isoksi (jos oikein ymmärsin, niin pupillihan pienenee ja suurenee automaattisesti reagoiden valoon ja tämä rasittaa silmää ja pahimmillaan levittää tulehdusta silmän takaosiin) ja täten Angien kärpäshuppu teipattiin kipeän silmän puolelta umpeen, jotta silmä saa olla rauhassa valolta. Angie sai kipulääkekuurin (kysyin erikseen suuhun ruiskutettavaa, tamma ei ruoan mukana syö mitään ylimääräistä) ja silmävoidetta, jota laitetaan 4 x päivässä. Nyt toivotaan pikaista paranemista, ellei silmä rupea parissa päivässä paranemaan, joudutaan sitä vähän operoimaan :/