Sairaslomalta seuraavalle

Hidasta on tämä sairaslomalta palaaminen, kun taas jouduttiin sairaslomalle! Tallin hevoset ovat nyt olleet reilun viikon ilman kärpäshuppuja tarhassa, onhan nyt jo melkein lokakuu. Big mistake! Koska ennätyslämmin sää jatkuu (päivisin on vielä t-paitakelit) ovat kärpäset taas lisääntyneet ja surranneet lantakasoilta suoraan rakkaan tammani silmille. Kyllä, silmätulehdushan se taas on riesana! Onneksi meidän eläinlääkäri sattui olemaan juuri samaan aikaan tallilla sunnuntaina (miksi eläimet sairastuvat juuri viikonloppuisin?), kun hain Angien tarhasta ja huomasin rähmivän silmän. Saatiin heti silmä hoitoon ja kipulääkepiikki tammalle. Monelle on yllätys, että niinkin "pieni vaiva" kun silmätulehdus on hevoselle todella kivulias ja tarvitsee aina eläinlääkärin tarkastuksen.

Alaluomi oli vielä näin turvoksissa eilen, alemmassa kuvassa terve silmä

Nyt siis ollaan taas sairaslomalla tämä viikko, käyntiä voin jo loppuviikosta mennä, jos silmä paranee aikatalussa. Ps. Nyt on muuten kaikilla tallin hevosilla taas kärpäshuput ulkona päässä, harmi että Angiesta tuli varoittava esimerkki.

Esteura on ohi

Angien esteura on ohi, ennen kuin se alkoikaan. Hyvä uutinen on se, että tamma on toipunut hyvin ja ravaa ja liikkuu puhtaasti. Huono uutinen on se, että keskustelin meidän eläinlääkärin kanssa tamman nykyisestä ja tulevasta liikuttamisesta ja hän suositteli lopettamaan hyppäämiseen kokonaan. Onneksi olen enemmän koulutuuppaaja kuin estehirmu (lue: en osaa hypätä), joten maailmani ei romahtanut. Harmi kuitenkin Angielle, Angie tykkäsi hypätä ja se oli hyvää jumppaa takapäälle, jonne yritämme (edelleen) rakentaa muhkeampia lihaksia. Puomeja ja kavaletteja onneksi voidaan tulevaisuudessa vielä mennä ja ne on myös todella hyvää jumppaa ja vaihtelua. Facebookissa on muuten sellainen sivu kuin Horsephysio, jossa on ihan uskomattoman kivannäköisiä puomi ja kavalettitehtäviä!

Tänään Julia ratsasti Angieta, sillä halusin osaavamman mielipiteen siitä, miten Angie liikkuu. Ollaan aloitettu ravikuviot todella varovaisesti, ensin yksi pitkäsivu kentällä, sitten kierros ravissa, sitten kaksi (välissä kierros käyntiä) etc. En kuitenkaan ollut varma liikkuuko tamma ravissa puhtaasti, sillä selkään ravi tuntui vähän jäykältä, joka tietysti on ihan luonnollista, kun hevonen on mennyt 4 viikkoa vain käyntiä. Liinassa tamma kuitenkin ravasi ihan puhtaasti. Eli pyysin Julia ratsastamaan Angieta, hän tietää millainen tamman ravi on normaalisti ja itsekin pystyn maastakäsin katsomaan liikkumista paremmin, kun joku muu ratsastaa. Olo oli hyvin huojentunut, kun näin tamma liikkuvan puhtaasti ja rentona. Phew ja kopkop! Julia jopa kehui Angien liikkumista, olihan se vähän jäykkä ja vino, mutta motivaatio työskennellä oli tallessa ja tamma liikkui ajoittain jopa hyvin. Tästä huomaa, että monipuolinen liikunta sairaslomallakin on tärkeää! Tästä on hyvä taas edetä, pääosin töitä tehdään käynnissä, pikkupätkissä myös ravissa ja rasitusastetta nostetaan pikkuhiljaa.

Kira ja Angie, valitettavasti tämä ratsukko ei pääse enää hyppäämään

Vuosi yhdessä

Vuosi sitten ostin itselleni projektitamman. Ostin tamman, joka hermostui, huusi ja pomppi jos se jäi yksin ratsastuskentälle. Ostin tamman, joka kuumui laukatessa niin paljon, että ei enää muuta askellajia tarjonnut. Ostin tamman, joka juoksi voltit lapa edellä taipumatta. Ostin tamman, joka pelkäsi tuulta ja kovin ääniä ja stressasi itsensä hikeen asti yksinolosta. Ostin tamman joka ei osannut peruuttaa. Ostin maailman parhaimman tamman!

Angie ei edelleenkään osaa peruuttaa selästä käsin kovin hyvin, mutta muut hommat on saatu hanskaan ;) Kuumasta tammasta on tullut välillä jopa laiskahko ratsastaa ja miltei pommivarma käsitellä. Maastossa yksinolo vielä vähän jännittää, mutta kentällä/tallissa/maneesissa ei mitään ongelmia. Tuuli, traktorit, porakoneet, irtijuoksevat koirat ja lapset eivät ole ongelma eikä mikään. Paljon on kyllä töitä saatu tehdä, mutta en voi painottaa kuinka tärkeää säännöllinen liikunta ja ulkoilu hevoselle tässä (kin) asiassa on. Angie liikkuu, kiitos maneesin ja hyväpohjaisen kentän, säännöllisesti ratsastettuna/juoksutettuna/talutettuna ja pääsee päivittäin ulkoilemaan isoon tarhaan kaverin kanssa, tai sateella kävelykoneeseen. Näin turhaa pöllöilyenergiaa ei kerry ja samalla meidän välinen suhde vahvistuu, mitä enemmän puuhaamme yhdessä. Ystäväni kysyi joku aika sitten kuinka kauan minullä kesti "luoda suhde Angiehen". Vastasin, että sillä tiellä ollaan edelleen :D Mutta suunta on ehdottomasti oikea!

Angien sairasloma päättyi tällä viikolla ja tamma sai luvan ravata. Ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä! Olen selästä käsin mennyt pari kierrosta ravia ja sama liinassa ja tamma on liikkunut puhtaasti. Alamme taas mennä käynnissä normaaleja kouluratsastuskuvioita ja otetaan ravia hyvin hitaasti mukaan kuvioihin. Toivottavasti Angien kavio on nyt parantunut ja tamma pian taas entisessä kunnossa, sillä minulla on meille paljon suunnitelmia ja unelmia tulevaisuuden suhteen! Juhlimme tänään Angien kanssa tätä vuoden pituisia yhteistyötä muutamalla porkkanalla ja kuvaussessiolla.

Kuukausi käyntiä

Ensi viikolla tulee kuukausi täyteen siitä, kun eläinlääkäri tutki Angien. Vielä viikko armonaikaa ja sitten pitäisi uskaltaa kokeilla miltä hevonen ravissa tuntuu. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti! Pelkäsin jo, että kuolisimme tylsyyteen tai tammalla leviäisi pää, mutta itseasiassa tämä aika on ollut yllättävän kivaa! Ollaan siis menty kohta kuukausi pelkkää käyntiä: kentällä, maneesissa, maastossa ja talutettuna. Angie on liikkunut melkein joka päivä vartista puoleen tuntiin ja tietysti liikuttanut itseään tarhassa/laitumella. Sain tänään eläinlääkäriltä myös luvan alkaa pikkuhilaa taivuttelemaan ja väistättämään ihan normaalisti käynnissä.

Ollaan tehty myös paljon maastakäsin harjoituksia ja olenkin kiinnostunut hommasta entistä enemmän. En olisi vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta Angiesta on tullut niin helppo hevonen kaikin puolin - voin rauhassa säkittää sitä vaikaa millä muovipressulla tai ratsastaa ilman satulaa maneesissa, jonka kattoa pestään samaan aikaan kovaäänisesti painepesurilla. Vuosi sitten tämä tamma sai p*skahalvauksen melkein joka asiastä, erityisesti jos joutui jäämään yksin kentällä tai talliin.

Tänään tehtiin jopa pieni maastolenkki yksin heti aamusta, eikä Angie hirnunut muiden hevosten perään kertaakaan! Kyllästin tamman varmuuden vuoksi puolella purkkia BremsenBremseä, ettei kärpäset hermostuttaisi tammaa yhtään enempää. Mutta ehei, pari kertaa tamma vain pysähtyi ja kokeili, josko voisi kääntyä kotiinpäin, mutta muuten kulki oikein hienosti. Tätä yksin maaastoilua pitää kyllä nyt alkaa treenaamaan taas lisää, sillä meidän tallilla on vain muutama ratsataja jotka "uskaltavat" käydä maastossa, eikä aina käy aikataulut yksiin, jotta maastoon saisi seuraa.

Kohti syksyä

Vaikka täällä vielä nautitaan hellelukemista, lyhenevät päivät muistuttavat syksyn ja pimeän tulosta. Eilen käytiin maastossa kävelemässä reilun puolen tunnin pituinen lenkki. Puoli 8 aikaan illalla metsässä oli jo aavemaisen hämärä tunnelma, onneksi Norbert oli friisiläisruuna Bertuksen kanssa mukana, niin Angieta (eikä minua) ei jännittänyt liikaa ;) Tuumattiin Norbertin kanssa, että Angie ja Bertus on kyllä hyvä pari : Bertus johtaa meidän joukkoa ja pitää Angien rauhallisena, kuitenkin jos joku puunrunko tms. pelottaa Bertusta liikaa, niin yleensä mennään Angien kanssa edellä ja näytetään ettei ole mitään pelättävää. Olisipa Angie yksinkin noin rohkea maastossa, mitä se seurassa on!

Koska kohti syksyä mennään vauhdilla, on käytettävä nämä lämpimät päivät hyväksi. Niinpä pesin tänään Angien ekaa kertaa ikinä shampoon kanssa, tähän asti on menty vain vesipesuilla. Mieheni oli pitämässä Angieta kiinni, mutta olisi kyllä pärjätty ilmankin, Angie kun vain seisoa möllötti paikoillaan. Minä kyllä kastuin samalla, eli pesuhommat vaatinee omistajalta hieman enemmän harjoittelua. En ole koko kesänä koskenut saksilla tamman harjaan, vaan olen antanut sen kasvaa niinikään ötökkäsuojaksi. Nyt kun ötököitä on jo selvästi vähemmän ja tamman hamppuharja alkoi näyttää aika kamalalta jopa maalikon silmään (katso eka kuva), tartuin tänään myös saksiin. Vaikka siinä kiireessä ei ehkä ihan tasaisinta jälkeä tullut, niin koko tamma näyttää taas paljon paremmalta lyhyen tukan kanssa!

Tallilla on taas tapahtunut muutoksia, kun talliamme laajennettiin kesän aikana neljällä uudella karsinalla. Muutama hevonen vaihtoi remontin myötä karsinaa, mutta onnneksi ainakin toistaiseksi Angien tarhakaveri Roi on vielä Angien karsinanaapuri. Hyvä niin, tamma kun ei ihan jokaiselle hevoselle lämpeä...Kaksi uutta hevostakin saimme tällä viikolla talliin, joten ehkä nyt syksyn myötä löytyisi meille myös enemmän ratsastusseuraa! :)