torstai 28. heinäkuuta 2016

Laukkatyöskentelyä

Heräsin aamulla flunssaan, jota olen yrittänyt parhaani mukaan torjua viimeiset pari päivää. Minulla olisi ollut istuntatunti liinassa tänään, mutta en olisi kyennyt puolikuntoisena siihen rääkkiin, joten pyysin Juliaa ratsastamaan Angieta. Muutaman kuvan otin puhelimella, mutta muuten keskityin vain ihastelemaan kaunista tammaani. Ratsutuksessa on se hyvä puoli (siis sen lisäksi, että hevonen kehittyy ja oppii), että omistaja saa motivaatiota omaan ratsastukseen. Siinä nenää niistäessäni suunnittelin jo mitä seuraavalla kerralla treenataan!


Julia keskittyi laukkatyöskentelyyn, sillä ravikuviot toimivat aika hyvin tällä hetkellä. Paljon laukkaa eri kokoisilla ympyröillä, siirtymisiä ja suoria uria laukassa. Angie tarvitsee vielä paljon voimaa jaksaakseen kantaa itsensä laukka-ravi-siirtymisissä, varsinkin kun tuo tamman rakenne on mitä on. Mutta tamma väläyttee jo todella kivoja laukkapätkiä ja erityisesti laukannostot ovat parantuneet hurjasti. Tästä on hyvä jatkaa treenaamista!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Viikottainen juoksutushetki

Juoksutus tuntuu jakavan ihmiset kahteen koulukuntaan, toiset pitävät sitä turhana touhuna, joka vain rasittaa hevosen jalkoja. Toiset näkevät juoksutuksen hyödyllisenä liikutuskeinona ja koulutusmenetelmänä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ja juoksutan Angieta viikottain. Tähän asti olen juoksuttanut tammaa ihan vain liikunnallisessa mielessä, usein pelkällä riimulla antanut tamman hölkätä rennosti liinan päässä askellajit läpi. Jotta juoksutus ei olisi liian rankkaa jaloille, liikun itse ympyrää, jolloin Angie liikkuu paljon suuremmalla alalla. Angie ei hivuta eikä kolistele jalkojaan, joten käytän juoksuttaessa vain etusissa jännesuojia. Vasta viime aikoina olen ottanut sivuapuohjat ja juoksutusvyön mukaan, näin juoksutuksesta on myös koulutusmielessä hyötyä.



Angie pääsi tänään taas liinan päähän, sillä jo aamulla oli niin kuuma, että minulla ei yksinkertaisesti ollut yhtään energiaa ratsastaa. Ollaan myös tämän kuumuuden ja ötököiden takia "jumissa" joka päivä maneesissa, joten juoksutus tuo sopivan vaihtelua liikkumiseen. Odotan jo kovasti, että nämä kauheat helteet loppuvat ja päästään vindoin taas kentälle ja maastoon!



Angie oli normaali oma itsensä, kiva juoksuttaa. Kävelin tamman kanssa pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen otin kumpaakin suuntaan ravia ensin ilman apuohjiaja sitten ravia ja laukkaa sivuapuohjien kanssa. Ostin eilen uuden puhelimen, jossa pitäisi olla hyvä 23 megapikselin kamera, mutta tänään otetut kuvat olivat valitettavasti tosi epätarkkoja. Kuvaaminen uudella luurilla vaatii ilmeisesti vähän enemmän tutustumista, kuin vain yhden näppäimen painamista ;)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Istuntatunti liinassa


Muun muassa tuota ylläolevaa, kamalaa istuntaa työstettiin tänään liinassa. Alkuun verkasin Angieta kevyessä ravissa pääty-ympyrällä molempiin suuntiin, Angie oli edelleen oikein hyvä ratsastaa, kevyt ja tasainen. Vaikeudet alkoivat vasta, kun minun piti istua alas harjoitusraviin. Olen tiedostanut istuvani oikeaan kierrokseen vinossa, mutta nyt tein samaa myös vasemmassa kierroksessa ja käytin jatkuvasti sisäpohpohjetta liian takana, hyvä etten tamman nälkäkuoppaa jalalla kutitellut. Miksi? Koska istuin ympyrällä yläkroppa ulospäin kiertyneenä ja paino ulkoistuinluulla, oli minun mahdotonta käyttää sisäpohjetta tehokkaasti oikealla paikallaan. Niinpä Julia päätti ottaa Angien liinaan, tammalle sivuapuohjat ja minulta ohjat kokonaan pois.

Tiedättekö miten avuton olo on ratsastaa ilman ohjia? Mistä minä nyt itseni tasapainotan, jos en hevosraukkani suusta? Sain toisella kädellä tarvittaessa (eli alkuun koko ajan) pitää satulasta/kaulanarusta, toinen käsi oli sivulle ojennettuna ilmassa, näin automaattisesti istuin oikein, enkä mutkalla ulospäin. Ensin mentiin jalustimien kanssa kumpaankin suuntaan ravia ja laukkaa, käsi sivulle ojennettuna, kantapäät alhaalla ja tehokkaasti eteenpäin ratsastaen (molemmilla jaloilla yhtäaikaa nopea impulssi, sitten rauha, heti tarvittaessa uusi impulssi ja taas rauha, sen sijaan, että jäisin puristamaan pohkeilla). Kun tämä alkoi sujua, otettiin jalustimet pois ja nyt kumpikin käsi sivulle ojennettuna. Minun istunta ja olo selässä parani samantien, ilman jalustimia pystyn istumaan automaattisesti tarpeeksi syvällä satulassä, jalat oikealla paikalla. Kun istunta näytti hyvältä, otettiin kädet mukaan : kuivaratsastin ilman ohjia kädet oikealla paikallaan. Meinasin pyörtyä, kun tajusin kuinka paljon tasapainoa haenkaan Angien suusta ratsastettaessa, oli tosi vaikea pitää kädet tarpeeksi ylhäällä ja oma istunta hyvänä! Joko kädet hakeutuivat (väärään) paikkaan lähemmäksi satulankaarta tai istuntani (koko alakroppa) kärsi. "Kanna oma käsi" sai kyllä ihan uuden merkityksen!

Lopussa tehtiin vielä ympyrän suurentamista ja pienentämistä käynnissä ja ravissa, sekä siirtymisiä. En olisi uskonut, miten hyvin sain Angien esim. ravista käyntiin ihan pelkällä istunnalla. Mihin minä niitä ohjia tarvitsenkaan? ;) Tehtiin samalla periaatteella myös tempon muutoksia ravissa, istunnalla ratsastin ravia niin paljon alas, että Angie melkein siirtyi käyntiin, sitten pyysin tammaa taas eteenpäin. Hieno, ihana Angie! Valmennuksen jälkeen oltiin Angien kanssa molemmat ihan puhki, mutta kaikki kolme oikein tyytyväisiä.

Tähän asti näillä tunneilla on keskitytty lähinnä hevosen eteenpäin viemiseen, mutta jotta tältä tasolta päästään taas seuraavalla, on nyt aika keskittyä ratsastajaan. Mitä kauemmin minä istun väärin, sitä vaikeampi sitä on korjata, sillä lihasmuisti hakeutuu aina siihen tuttuun ja turvalliseen. Julia voi pitää minulle vaikka viisi kertaa viikossa koulutunnin ja huomauttaa joka kerta samasta asiasta, se ei valitettavasti enää tässä iässä riitä korjaamaan istuntavirheitä. Niinpä sovimme, että seuraavankin kerran mennään liinassa, jolloin voin keskittyä vain omaan kroppaani ja oikean istunnan löytämiseen.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Onnistunut valmennus

En edes tiedä mistä aloittaa, sain tänään taas niin monta ahaa-elämystä Angien selässä, että olin pelkkää hymyä vielä kotona suihkussakin. Angie oli tänään todella hyvä ratsastaa, vaikkei tehty mitään erikoista. Tähän kai sopii sanonta, less is more! Kira oli siis pitämässä meille tuntia ja pyysin, että katsottaisiin vähän Angien laukkaa, mentäisiin puomeja ja tehtäisiin vähän väistöjä. Koska minulla on ongelmia pitää kädet paikoillaan, viritteli Kira Angielle kaulanarun, josta minun piti pitää koko ajan kiinni. Tällaiselle ratsastajalle kuin minä,joka ratsastaa paljon "käsillään", tehtävä tuntui mahdottomalta! Valitinkin ekat kymmenen minuuttia, että eihän näin voi ratsastaa, kun en saa yhtään leviteltyä käsiäni :D Mutta sehän se idea on, kädet pysyy paikoillaan, tuntuma pysyy tasaisena, enkä minä roiku sisäohjassa. Ja mikä parasta, on ratsastettava enemmän pohkeella ja istunnalla!


Mentiin alkuverkassa ympyrällä ja uralla ravia ja laukkaa. Syy Angien hassuun laukkaan oikeassa kierroksessa on siis mitä ilmeisemmin minä (istunta, sisäkäsi?), nyt kaulanarun kanssa ratsastettaessa Angie oli paljon parempi kummassakin laukassa ja minä pystyin keskittymään omaan istuntaani ilman, että ohjastuntuma siitä kärsi. Kira neuvoi myös laukkaamaan Angia alussa ihan rennosti kevyessä istunnassa maneesia/kenttää ympäri. Näin saan tammaa vähän heräteltyä ja samalla kuitenkin se isoin "stressi" laukkaamisesta lähtee pois, kun ei heti aleta työstämään laukkaa, joka meille kummallekin on se vaikein askellaji.

Tosihommat aloitettiin ravipuomeilla, neljä puomia jonka jälkeen ravivoltti kolme tötsää kiertäen jonka jälkeen toiset neljä ravipuomia. Minä keskityin tuomaan hevosen suorassa ja keskelle puomeja (helpommin sanottu, kuin tehty!) ja Angie sai keskittyä jalkoihinsa. Tätä otettiin kummastakin suunnasta, kunnes hevonen tuli suoraan ja voltit meni tötsiä, eikä maneesiin seiniä, hipoen. Sitten työstettiin käynnissä vähän väistöjä, Angiella on tapana väistää vähän banaanina vasemmalle, joten tehtiin ensin uralla väistöjä sitten keskihalkaisijalla aina pari askelta, kehu, suoristus ja väistö toiseen suuntaan.


Laukkatyöskentelyä jatkettiin puomilla, pääty-ympyrällä yksi puomi jonka yli piti laukata. Kuulostaa varmaan suurimmalle osalle ratsukoista naurettavan helpolta, mutta oli meille oikeasti iso haaste! Ensinnäkin Angien laukka piti saada pyörimään kunnolla, ettei se tiputtanut ennen puomia raville, mutta silti laukan oli oltava rentoa ja hallittua, jotta saisin hevosen kunnialla puomin yli. Muutaman kerran piti hakea laukkaan poweria ja rentoutta isommalta alalta, mutta sitten ajatuslamppu syttyi meidän kummankin päässä! Angie rentoutui ja laukka rupesi pyörimään, sain ratsastettua tamman pohkeen ympärille ja tuotua hyvin puomille. Montaa kertaa tätä ei tehtykään, kun tamma sen niin hyvin teki. Tehtävä oli ilmeisesti niin mieleinen, että Angie halusi vielä jatkaa laukassa, joten annoin tamman vielä laukata eteen-alas (kyllä, meillä laukataan jo eteen-alas!) isolla pääty-ympyrällä.

Angie oli koko tunnin ajan todella hyvällä tuulella, vastasi hyvin apuihin eikä edes kuumunut puomeilla. Jatkossakin aion ehdottomasti ratsastaa kaulanarun kanssa, etenkin laukassa kädet hakevat liikaa paikkaa ja oma istunta tasapainoa hevosen suusta. Kiran kanssa vielä pohdittiin miten paljon Angie on siitä kehittynyt, kun se minulle tuli, vaikkei siltä aina tunnukaan. Erityisesti nyt ihan viime aikoina tamma on ottanut hurjan harppauksen eteenpäin! :)




keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Takaisin satulaan

Lomat on lomailtu ja Angie oli oikein hyvissä käsissä! Julia ratsasti Angiella kerran viikkoon, Kira kaksi kertaa ja ystäväni Martina kävi juoksuttamassa tammaa. Kaikki oli sujunut hyvin ja Angie oli ollut kiva ratsastaa. Martina, joka on vain kerran käynyt Angien selässä, kehui miten fiksusti tamma käyttäytyi käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa. Hyvä Angie!


Minä kapusin tiistaina tamman selkään intoa puhkuen, viimeksi ratsastin kesäkuun viimeinen päivä. Angie oli oikein hyvä ratsastaa, huomasi heti, että tamma on joutunut omistajan loman aikana töihin ;) Angie haki itse kuolaintuntumaa ja oli tosi kevyt kädelle koko ratsastuksen ajan. Tein paljon ympyröitä ja siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Ekat laukat olivat myös tosi hyviä, mutta oikeaan kierrokseen laukka tuntui taas vähän oudolta. Ei epäpuhdas, mutta ei pyörinyt samalla lailla kuin vasempaan kierrokseen. Ajattelin heti, että ei kai taas ole selässä jotain sanomista, mutta Kira ja Julia eivät ollut huomanneet laukassa mitään outoa, Julia päinvastoin kehui kuinka hyvin Angie oli sunnuntaina tehnyt laukassa töitä. Aloin sitten eilen illalla miettimään, onko vika minussa. Juteltuani Julian kanssa tänään, olen entistä varmempi, että vika löytyy satulan päältä. Istun oikeaan kierrokseen vinossa (tätä on nyt jo jonkin aikaa yritetty työstää), ravissa Angie antaa tämän vielä anteeksi, mutta laukassa tamma tarvitsee vielä niin paljon tukea, ettei pysty laukkaamaan kunnolla vino ratsastaja selässään. Toivon, että kyse on nyt tästä, eikä hevosella ole mikään paikka kipeänä. Oman istunnan saa vielä ehkä korjattua, rikkinäistä hevosta välttämättä ei. Tänään juoksuttaessa Angie laukkasi ihan normaalisti, enkä maastakäsin ainakaan huomannut mitään poikkeavaa. Viikonlopulle sovin jo valmennukset, niin päästään taas purkamaan ongelmavyyhtiä nimeltä Laura!