torstai 28. huhtikuuta 2016

Suomi vs. Itävalta

Täällä kevät pysähtyi ja eilen satoi vettä ja räntää, yäk! Kävin ratsastamassa Angien jo aamupäivällä, sillä sateella hevoset eivät tarhaa ollenkaan. Siinä ratsastaessa mietin Suomen ja Itävallan eroja hevostenpidossa. Kokemusta toki ei ole kuin muutamasta tallista täällä Itävallassa, mutta aikalailla samalla kaavalla täällä tuntuu kaikki toimivan mitä olen nähnyt, lukenut ja kuullut.

Tarhaus

Siinä missä suurin osa suomalaisista hevosista viettää vähintään 8 tuntia päivässä ulkona, saa täällä vain haaveilla! Nyt Angie tarhaa hyvällä säällä n. 6 tuntia isossa, ruohopohjaisessa tarhassa/laitumella. Suomessa hevoset myös yleensä tarhaavat säässä kuin säässä, täällä hevoset eivät mene ulos ollenkaan jos vähän sataa. Angien nykyisellä tallilla hevoset käyvät sadepäivinä kaksi kertaa kävelykoneessa, mutta esim. edellisellä tallilla hevoset olivat koko päivän sisällä, ellei omistaja käynyt niitä liikuttamassa. Olinkin tallilla ainut, joka ratsasti myös sateella! Jos hevosilla on paddock-boxit, eivät ne usein pääse kuin muutamaksi tunniksi tarhaan, jos ollenkaan.

Tarhoissa on myös harvoin vettä tarjolla (omistajat toki voivat halutessaan viedä hevosilla vettä), eikä hevosia myöskään ruokita tarhoihin. Kesällä hevoset tulevat usein sisälle puolenpäivän aikaan, sillä pahimpien helleaaltojen aikana mittari näyttää melkein +40 astetta.


Ruokinta

Suomessa noudatetaan "vähän, mutta usein"- nyrkkisääntöä paremmin: täällä hepat saavat yleensä ruoan 2-3 kertaa päivässä: aamulla (iltapäivällä) ja illalla. Angiella on onneksi karsinassa miltei vapaaheinä, mutta tässä on myös se huono puoli, että hevonen sotkee heinät ympäri karsinaa.
Kilpahevosia lukuunottamatta suurin osa hevosista täällä elää ihan pelkällä heinällä ja kivennäisillä. Toki laidunkausi on huomattavasti pidempi kuin Suomessa. Edellisellä tallilla hevoset saivat maissia ja ohraa, nykyisellä tallilla syötetään Marstallin kauratonta rehua. Sairaita ja pölyallergisia hevosia hoidetaan paljon homeopatisilla tuotteilla ja luonnollisilla yrteillä.

Kuivike

Yleensä tallilla on kuivikkeena olki. Meillä muutamalla pölyallergisella on myös sahanpurua (tämä usein maksaa ekstraa tallivuokrassa), mutta henk.koht. pidän kyllä hyvälaatuista olkisilppua parempana vaihtoehtona allergikoille. Karsinat putsataan joka päivä, eikä suomalaiseen tapaan pidetä "patjaa" karsinassa. Turvetta en ole nähnyt missään tallilla.

Ratsastus

Olen usein ainut, joka ratsastaa ulkona. Suurin osa tuntuu tykkäävän enemmän maneesista, vaikka se on kenttään verrattuna todella pieni ja omaan makuun liian pehmeäpohjainen (pohja on uusittu talvella ja ei ole vielä oikein asettunut). Jos yhtään tuulee tai on vähän kylmempää, menevät kaikki maneesiin. Myöskin todella harva meidän tallilainen käy maastossa, vaikka maastoreitit on todella monipuoliset. Tämä on vähän harmi, sillä kävisin mielelläni enemmän porukassa maastossa!

Ylipäätään olen todella yllättynyt, kuinka vähän itävaltalaiset hevosiaan liikuttavat. Edellisellä tallilla monet omistajat ratsastivat/juoksuttivat hevosiaan vain pari kertaa viikossa, jos ollenkaan. Lisäksi nykyisellä 25 hevosen tallilla ei ole vielä kertaakaan ollut maneesissa ruuhkaa, vaikka kävisin mihin aikaan vain ratsastamassa. Ehkä muut käyvät yöllä ratsastamassa? :D


Eilen mekin nautimme (tyhjästä) maneesista, kun ulkona satoi

Summa summarum, itävaltalaiset voisivat ottaa oppia suomalaisesta hevosenpidosta muutamassa asiassa, kuten tarhaamisessa, mutta mitään suurempaa kulttuurishokkia en ole talleilla kokenut :)

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Eteen-alas

Tänään oli taas ihanan lämmin päivä! Kävelytin Angieta eka kentällä, mutta päätinkin sitten siirtyä maneesin viileyteen kärpäsiltä pakoon. Tamma alkaa vihdoin päästä kiinni juoksutuksen juonesta! Alkuunhan Angie juoksuttaessa "säikkyi" milloin mitäkin ja laukkasi ainakin 20 kierrosta ennen kuin sain siirrettyä hevosen raviin - eli ei vissiin oltu kauheasti edellisessä elämässä juoksutettu. Nyt Angie tottelee liinassa hyvin, ravi ja laukka nousee ääniavuilla ja tänään ensimmäistä kertaa Angie venytti tosi hienosti selkä pyöreänä eteen-alas ravissa. Teki varmasti selälle hyvää! Angie oli myös eilen ratsastettaessa jo parempi, tai no parempi ja parempi, mutta enemmän angiemäinen :) Energiaa oli vähän liikaa, mutta lopussa tamma kulki jo tasaisemmin.

Harmi, ettei juoksuttamisesta ole muuta kuin muutama huonolaatuinen kuva, joita en viitsi edes julkaista. Alla olevan kuvan otin tänään, kun kävelytin tammaa kentällä. Hauskaa miten eri värinen hevonen talvikarvan alta paljastuukaan!


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kuumakengitystä ja uusi ratsuttaja

Angie on saanut mennä kevyellä liikunnalla nyt pari päivää ja tänään tammalla on kokonaan vapaapäivä. Viimeksi kun kirjoitin, Angie päätti jättää ruokansa kokonaan syömättä lääkkeen takia, joten siirryttiin antamaan tulehduskipulääke aamuin illoin ruiskulla suuhun. Angie nielee lääkkeen suht. mukisematta ja myslikin kelpaa taas!

Eilen kysyin meidän tallin kouluratsastaja Julialta ratsastaako hän myös muiden hevosia ja voisiko hän joskus ratsastaa Angiella. Viime aikoina on tullut entistä selvemmäksi, että tarvitsemme Angien kanssa valvovan silmäparin ja Angie ammattilaisen ratsutusta, jotta tamma liikkuisi kunnolla oikein päin. Edellisellä tallilla kävimme viikottain koulutunnilla ja tallinomistajan tytär ratsasti Angien aina silloin tällöin läpi, mutta aikatauluongelmien kanssa se ei nyt ole uudessa paikassa onnistunut. Iloksemme Julia sanoi mielellään ratsastavansa Angieta, kunhan nyt saamme tamman taas kuntoon! Julia on voittanut mm. Itävallan koulumestaruuspronssia, joten Angie ainakin olisi osaavissa käsissä!

Tänään kiitin onneani, että en eilen jaksanut pestä hiuksiani. Angiella oli nimittäin kengitys ja meidän kengittäjä käyttää kuumakengitystä: haju on yksinkertaisesti kamala ja tarttuu joka paikkaan! Angie on yleensä mallioppilas kengittäessä, mutta tänään tamma oli taas ihan höpönä, kun joutui kesken päivän pois tarhasta. Kiltisti se seisoi, kun jalka oli ylhäällä, mutta siinä välissä otti aina muutaman steppiaskeleen ja hirnui tarhakaverilleen aina viiden minuutin välein. Onni on rauhallinen kengittäjä! Kengittäjämme ei edes nostanut ääntään, siirsi vain tamman takaisin paikallaan ja jatkoi hommiaan. Loppupeleissä Angiekin tyytyi seisomaan kiltisti paikoillaan, tajusi kai, että ei tästä minnekään pääse ennen kuin hommat on tehty. Kerroin kengittäjälle Angien laukkaongelmista ja hän epäili myös selkää, jaloissa ei kengittäessä ilmennyt mitään erikoista.

Angie manikyyrissä
Tamma tajusi, ettei pääse tarhaan ennen kuin ollaan valmiita

Etukavioihin on juuri sovitettu kuumat kengät


Valmis etukavio

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Maastoon, maastoon!

Tänään oli taas kiva lämmintä, joten kysyin lähtisikö hierojamme Norbert friisiläisruunansa kanssa illalla maastoilemaan ja lähtiväthän he! Ollaankin melkein ainoat aktiivisit maastoilijat meidän tallilla, muut käyvät vain kävelemässä pikkulenkkeja. Meidän maastoreissut on yleensä vähintään reilun tunnin pituisia, tänäänkin saatiin taas 1,5 tuntia vietettyä hevosten kanssa metsässä.

Mentiin enimmäkseen käynnissä, vain yksi vähän pidempi ravipätkä ja yksi reipas laukkapätkä. Kyllä taas huomasi, miten hyvää treeniä ylämäet on, 40 minuutin jälkeen kumpikin hevonen oli jo hikinen ja oltiin menty pelkästään käyntiä. Onneksi meillä on hyvät maastot mäkitreeneihin!


Tallilla kylmäsin vähän aikaa Angien jalkoja vedellä ja huuhtaisin myös pahimmat hiet pois. Ihanaa, kun on jo niin lämmin, että hevosen voi jättää märkänä karsinaansa ilman mitään kuivatusloimia! Tein Angiella annoksen Mashia iltalääkettä varten, sillä eilen tamma söi aika epäilevän näköisenä terästettyä iltaruokaansa. Sillä aikaa, kun Mash turposi niin venyttelin porkkanan kanssa Angien selkää ja kylkiä ja vein varusteet takaisin paikoilleen.

Loppupeleissä oli ihan sama oliko ruoan kanssa Mashia vai ei, Angie vain vilkaisi ruokakuppiinsa, haistoi lääkkeen ja kääntyi loukkaantuneena heinien puoleen. Toivon, että ruoka on yön aikana hävinnyt kupista, muuten on keksittävä uudet kujeet!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Tulehduskipulääkettä ja jumppaa

Eläinlääkäri siirtyikin täksi aamuksi ja kävin eilen vielä normaalisti ratsastamassa. Mentiin paljon käynnissä käynti-seis-käynti-siirtymisiä, sillä Angie on välillä tosi hidas suustaan (tai ratsastaja kädestään) ja pysähdystä saa alkaa valmistelemaan ainakin 5 metriä ennen. Siirtymiset alkoivat pikkuhiljaa sujua, kunhan ratsastaja muisti pitää nyrkit kiinni, mutta ovat vielä kaukana kauniista ja eleettömästä. Ravissa tehtiin myös siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin, niillä saa kivasti Angien takaosaa alle ja ne yleensä sujuvat jopa hyvin. Laukkaa otin muutaman pätkän vain todetakseni, että laukka tuntuu oikeaan kierrokseen edelleen vähän oudolta. Lopuksi käytiin kävelemässä laidunlenkki ja ihailemassa omenapuiden (?) loistoa ja laitumilla laukkailevia peuroja.


Tänään vaille 10 kurvasin sitten tallinpihaan ja lähdin hakemaan Angieta tarhasta. Entiseen hevoseeni verrattuna, joka vihellyksestä aina hirnuen laukkasi portille, Angieta ei kauheasti omistajansa kiinnosta. Se kyllä kutsuttaessa raahautuu (dramaattisen) hitaasti portille, mutta sen kummempaa tervehdystä on turha odottaa :D

Olin iloisesti yllättynyt, kun eläinlääkäripariskunnan vaimo Lisi tulikin paikalla - hän on myös hevososteopaatti. Veimme Angien tallin asvalttipohjaiselle parkkipaikalle, jossa Lisi katsoi ensin Angien liikkeet suoralla käynnissä ja ravissa. Sitten sama homma pienellä ympyrällä käynnissä ja ravissa kumpaankin suuntaan - liikkeet puhtaat. Sitten menimme maneesiin ja hevonen liinan päähän. Angie kävi tässä vaiheessa jo aika kuumana ja epätoivoisesti yritti hirnua tarhakaverilleen sos-viestejä. Tätä(kin) tulisi siis harjoitella, että haen tamma kesken päivän tarhasta puuhailemaan. Nyt kun menen tallille aina iltaisin tai myöhään iltapäivällä, jolloin hevoset ovat jo sisällä.

Angie liikkui juoksuttaessa puhtaasti, mutta myös Lisi näki takapään heikohkon työnnön laukassa. Erityisesti oikeassa kierroksessa Angie otti aavistuksen lyhempiä askelia takajaloillaan, joskin liikkui puhtaasti koko ajan. Seuraavaksi Lisi kopeloi hevosen jalat ja selän ja teki selän kynätestiin (onko sille joku oikea nimikin?), johon Angie reagoi suht.voimakkaasti. Ristiselän alue tuntui olevan kipeä. En tiedä miten tämä ei ole hieroessa tullut esille, tosin Angie ei normaaliin paineluun reagoi ollenkaan. Sitä emme tiedä mistä (kaikesta) selkä on kipeytynyt, mutta Angie sai nyt alkuun 10 päivän tulehduskipulääkekuurin ja ostin myös purkin Equistro Excell E:tä tukemaan erityisesti selän lihaksistoa.

Angiellahän ei ole mikään ideaalein selkä rakenteen ja ratsastamisen kannalta - selkä on suht.pitkä ja hieman takakorkea. Tämä tuo omat haasteensa selän kunnossa pitämiseen ja ratsastukseen. Normaalisti tulehduskipulääkekuurin aikana ei pitäisi ratsastaa, mutta Lisi käski minun ratsastaa normaalisti, jotta näemme tapahtuuko muutosta. Lisäksi meidän tulee alkaa jumpata selkää ja takapäätä ylämäkitreenein ja puomeilla ja kavaleteilla. Jäämme siis seurailemaan...


torstai 14. huhtikuuta 2016

Kevään kohokohta

Nyt kun ei ole taas satanut useampaan päivään, niin karsinassa minua odotti tänään normaalia puhtaampi hevonen. Ja se pieni lika, mikä tarhassa piehtaroidessa tarttuu, lähtee nyt muutamalla harjan vedolla lyhyestä kesäkarvasta pois. Ah, ihanuutta!

Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä vähemmän hevosta loimittaa, sitä parempi. Mutta enpä olekaan ennen omistanut hevosta, joka rakastaa piehtaroimista yli kaiken! Kateellisena olen nyt kevään katsellut tallilaisia, jotka ottavat hevosen karsinasta, riisuvat loimen ja parin harjanvedon jälkeen ovat jo varustamassa hevosta. Minulla kun kestää kuraisen, talvikarvaisen hevosen harjaus pelkästään satulan kohdalta puolituntia. Eli kevät ja kesäkarva ovat todellakin tervetulleita! Pienen lapsen äitinä minulla ei ole rajattomasti aikaa tallilla oleiluun, joten ensi syksynä joudun ehkä aloittamaan myös Angien loimittamisen, vaikka en ajatuksesta niin pidäkään.

Angie oli jo parempi tänään ratsastaa, mutta edelleen väitän laukkaa oudoksi. Puhdas se on ja tamma laukkaa reippaasti, mutta selkään se tuntuu erilaiselta. Millä tavalla? No kun en osaa kuvailla sitä! Olen jo miettinyt, olenko tulossa hulluksi :D Ehkä huomenna eläinlääkärin tarkastuksessa selviää jotain - joko hevosen tai minun terveyden tilasta.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Body wrap - mistä oikein on kyse?


Tänään hierojamme Norbert tsekkasi Angien, selässä oli muutama pikkujumi, mutta ei mitään maata mullistavaa. Norbert oli sitä mieltä, minkä allekirjoitan täysin, että hevosen etupää ja takapää ovat eriparia, peppu on lihasköyhä verrattuna etupäähän. Tutkittiin Angie myös liikkeessä, Angien laukkahan on aina ollut lähinnä sellaista harppomista, siitä on puuttunut elastisuus ja takapään työntö. Niinpä Norbert keksi kokeilla body wrapia. Laitoimme ideaalisiteen (myös joustopinteli toiminee) tamman takaosan ympäri. Homman idea on se, että hevonen nostaa selkänsä ja astuu takapäällä paremmin alle. Voin sanoa, että toimii! Laukassa Angie astui paljon syvemmälle rungon alle ja laukkakin oli jo temmoltaan lähempänä meidän normaalia vauhtia, eikä hevonen ns. hiipinyt enää. Angie ei ollut moksiskaan body wrapista ja tätä voi käyttää niin ratsastuksessa kuin juoksuttaessa. Erityisesti juoksuttaessa hyvä "apuohja" takaosalle!

Täältä voi lukea enemmän englanniksi body wrapista:
http://www.deserthorseinc.com/bodywrap.html
https://equinewellnessmagazine.com/body-wrap-techniques

Huomenna Angiella on vapaapäivä, mutta odotan jo mielenkiinnolla torstaita miten tamma kulkee. Norberthan on siis sitä mieltä, että Angie on ollut laukassa outo syystä x (jumit, takapään voimattomuus, kiima, laiskuus, jäykkyys, minun oma ratsastus, planeettojen asento..?!) eikä minun kannata turhaan stressata, sillä hevonen on tyytyväinen ja liikkuu puhtaasti. Odotan vielä perjantaita ja mitä meidän eläinlääkäri sanoo. Jos kaikki on ok, niin sitten voin lopettaa stressaamisen - taas hetkeksi:)

Ostin Angielle tuollaisen Likit-nuolukiven, sillä kun on aina välillä karsinassa vähän tylsää. Tamma ei ole koskenutkaan siihen, grrr.....


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kuinka hevonen käännetään?

Mieheni pääsi taas pitkästä aikaa Angien selkään, laitoin hänet nimittäin ratsastamaan alkukäynnit. Siinä olikin alkuun hommaa, sillä Angie halusi vain seurata minua ja stoppasi joka kerta minun kohdalla. Angiesta tuli mieleen itsepäinen poni alkeistunnilla, jota ratsastaja ei saa liikkumaan minnekään suuntaan. Lopulta tamma kuitenkin tajusi, että ei kai tässä muu auta, kuin kävellä kiltisti kenttää ympäri. Kenttä oli täynnä esteitä ja mies puolivitsinä heitti, että mitä jos Angie yhtäkkiä ottaa ja lähtee estettä kohti. No yhden kavaletin Angie tosiaan ylitti (ihan käynnissä), kun mieheni ei saanut Angieta ajoissa käännettyä. Siitä päästiinkin kertaamaan taas ne kääntävät avut!



Sitten vaihdettiin kuskia. Käynnissä ja ravissa tamma oli normaali, mutta laukka oli taas outo. Laukka oli selkään ja videolta katsottuna puhdas, mutta ei yhtään Angiemäinen! Angie laukkasi hyvin hiljaista, keinuhevosmaista laukkaa, sellaista jota itseasiassa ollaan yritetty saada hevonen laukkaamaan viimeiset 6kk. Mutta kun on tottunut siihen, että hevonen tasapainon ja voimattomuuden (plus kuuman luonteensa) takia enemmänkin harppoo laukassa eteenpäin (ja minä roikun ohjissa), niin yhtäkkiä tällainen hillitty ja eteenpäin ratsastettava laukka vaan tuntuu väärältä. Hevonen ei silti videolla laukatessaan näytä kipeältä, korvat on hörössä ja häntä ei huiski, mutta tässä on nyt luotettava omiin vaistoihin ja soitettava eläinlääkärille. Jos sieltä ei löydä mitään kummempaa, niin sitten ollaan onnellisia ja jos löytyy, niin sitten ainakin loppuu tämä arvuuttelu. Edit. Perjantaina meidän oma, hevosiin erikoistunut eläinlääkäri tulee rokottamaan ja tutkimaan tamman, tänä iltana hieroja käsittelee hevosen.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Back to business


Huh, eilen ja tänään juoksuttaessa Angie liikkui taas puhtaasti! Tänään sattui meidän hieroja olemaan samaan aikaan tallilla ja hän sitten samalla tsekkasi Angien ja muutenkin rauhoitteli minua, kun kerroin Angiella olevan vähintään nivelrikko ja kissing spine. Hän oli sitä mieltä, että akuuttia tarvetta eläinlääkärille ei ole. Ratsastan Angiella taas huomenna ja kuulostelen millainen se on selästä käsin. Oman mielenrauhan (ja toki hevosen terveyden) vuoksi eläinlääkäri saa kuitenkin tutkia hevosen turvasta hännän päähän tulevan rokotuksen yhteydessä.


Angie näyttää aika erikoiselta tällä hetkellä: tamma on sekoitus tummaa talvikarvaa, punertavan ruskeaa kesäkarvaa ja valkoista sekakarvaa. Toivottavasti saamme kesän aikana peppuun vähän enemmän lihasta!


lauantai 9. huhtikuuta 2016

Epäpuhdas


Hevoseton on huoleton, vai miten se sanonta meneekään? Ajattelin eilen vain vähän juoksuttaa Angieta, sillä kerkesin tallille vasta puoli 7 ja 8 aikaan piti olla jo kotona pikkumiehen luona iltapuuhissa. Olin tyytyväinen kuullessani, että Angien karsinakäyttäytyminen on parantunut sen jälkeen, kun laitoimme vanerilevyn Angien ja naapurihevosen kaltereiden väliin. Nyt kummallakin on ruokarauha, kun eivät näe toisiaan ruokakupeilla.

Kävelin Angien kanssa vartin maneesissa, ennen kuin aloitimme vasemmassa kierroksessa. Hevonen liikkui normaalisti ja mielellään. Mutta sitten oikean kierroksen laukassa huomasin heti, että nyt ei ole kaikki ok. Angien laukka oli epäpuhdas. Ei tamma suoranaisesti ontunut, mutta jotain outoa laukassa oli, oikea etunen ei liikkunut normaalisti. Ravuutin Angieta sen jälkeen muutaman kierroksen, enkä tiedä oliko hevonen myös ravissa hieman jäykkä vai kuvittelinko vain. Tarkistin jalat huolella, ei mitään poikkeuksellista, kaikki jalat kuivat ja viileät. Loppukävelyt ja hevonen karsinaan syömään, omistaja huolestuneena googlaamaan mahdollisia syitä.


Angiella oli jokin aika sitten haluttomuutta nostaa maneesissa oikea laukka, mutta epäilin sen johtuvan satulasta, sillä juoksuttaessa ja ilman satulaa ratsastaessa Angie laukkasi normaalisti. Satula kuitenkin tarkistettiin ja se sopi hyvin, vain toppaukset olivat vähän liikkuneet ja ne uusittiin. Pari viikkoa juoksutin ja ratsastin ilman satulaa satulaseppää odottaessa ja sen jälkeen Angiekin laukkasi taas ihan normaalisti. Luulin siis ongelman ratkenneen.

Onneksi meillä tallissa on hevosiin erikoistunut eläinlääkäripariskunta ja jos en näe heitä nyt viikonlopun aikana niin soitan maanantaina ajan. Toivon, että kyse olisi vain jostain jumista tai revähdyksestä, eikä mitään pahempaa. Olen jo tehnyt itseni huolesta sairaaksi lukemalla sädeluuontumista ja nivelrikoista :/

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Humputtelua

Tänään tehtiin vain kevyttä, palauttavaa humputtelua kentällä. Kevyttä ravia, paljon ympyröitä ja pujottelua, sillä huomista estevalmennusta varten kenttä oli jo täynnä esteitä. Angie laukkasi yllättävän kivasti, laukka on Angien askellajeista ehdottomasti se, mikä vaatii eniten töitä. Ex-ravurin omistaneena tiedän miten paljon laukan kanssa voi joutua työskentelemään, mutta yllätyksenä tuli kuinka paljon hommaa siinä on myös ihan ratsurotuisen kanssa! Angie nostaa laukat ihan ok, mutta kuumuu/väsyy helposti ja silloin tamma vain harppoo eteenpäin eikä laukkaa saa kunnolla työstettyä. Kun Angien laukka pyörii kunnolla, niin siellä on ihan erilailla helppo ja kiva istua, tämä tuli taas tänään huomattua.

Lopuksi käytiin vielä vähän maastossa kävelemässä. Laukattiin myös ekaa kertaa yksin maastossa!:D Angie rakastaa maastoilua porukassa. Mutta yksin maastossa Angie vain kuikuilee ympärilleen ja tikitiki-ravia kovempaa tamma ei ole ikinä halunnut mennä (paitsi ehkä kotia päin, mutta sitä nyt ei hullukaan kokeile!). Niinpä tämä on meille pieni riemuvoitto, että Angie niinkin rennosti laukkasi pienen ylämäen ja siirtyi kiltisti raviin, kun vähän pidätin.

Tallin omistaja kysyi haluanko myös tulla huomenna estevalmennukseen. Hän itse kilpailee kenttäratsastuksessa. Ilmeisesti hän ei nähnyt meidän räpeltämistä esteillä eilen;) Esteet kentällä näytti sen verran vaativilta (vesimattoa, porttia ja kolmoissarjaa..), että taidan suosiolla huomenna mennä vain seuraamaan valmennusta kentän laidalta.




sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Ehkä sittenkin kouluratsastaja?

Huh, tämän päiväiset estetreenit olisi voinut mennä paremmin! Angie tuntui alkuverryttelyssä laiskalta, mutta heti puomiharjoituksissa tamma pisti vaihteen silmään ja muuttui todella kovaksi suustaan. Ne, ketkä osaavat ratsastaa kuumahkoa hevosta, tietävät, että hevonen tulisi saada pohkeen eteen, eikä sortua ratsastamaan liikaa kädellä. Niinpä, kyllä minäkin sen tiedän....ainakin teoriassa. Käytännössä kuitenkaan pohkeet eivät vahingossakaan kosketa hevosta ja ainoa ohjan liike on taaksepäin. Tästä seuraa ohjassa roikkuva hevonen ja väsynyt ratsastaja.

Ystäväni/valmentajamme Kira laittoi meille alkuun erinäisiä puomiharjoituksia suoralla ja kaarevalla linjoilla, tarkoituksena saada rauhalliset ja suorat lähestymiset. Angie oli kuitenkin päättänyt vetää maastoon lähtevistä ratsukoista ja tarhassa juoksevasta hevosesta (eli siis ihan normaalista tallielämästä) herneet nenäänsä ja työskentely oli kaukana rennosta tamman hirnuessa kavereiden perään.

Puomien jälkeen otettiin puomi-kavaletti-ristikko-okseri harjoituksia. Sisään tultiin ravissa, kavaletin jälkeen laukka, ristikko, väliin yksi laukka-askel ja okseri. Sain alkuun rauhoittaa tammaa reilusti äänellä, Angie olisi mieluummin vetänyt koko setin vähän vauhdikkaammin! Myös suoran linjan kanssa meillä oli ongelmia ja tämä kostautuikin minun tippumisella okserin jälkeen. Angie hyppäsi okserin ja jo hypyssä ajautui oikealle, kun taas minä jatkoin suoraan ja kohti kentän pintaa. Angie jäi seisomaan paikoilleen, ihmetellen miksi mamma makaa maassa. Onneksi minulla on hypätessä nykyään aina turvaliivi! Tosin tänään reisi otti osumaa ja on edelleen hellänä.



Vähän aikaa halailin kenttää ennen kuin nousin uudestaan Angien selkään, mutta nyt ainakin tiedostin virheeni. Sen lisäksi, että en pitänyt hevosta suorana, sorruin taas suurimpaan syntiini: sukelsin hyppyyn jo melkein ennen hevosta. En tiedä miten oikean asennon löytäminen hypätessä voi olla näin vaikeaa? Joko sukellan hevosen kaulalle tai sitten jään hypyssä jälkeen. Tänään en ratsastanut kilometrin pituisilla ohjilla, mutta kuvista huomaan, että en myöskään aina myötää tarpeeksi. Ehkä meidän pitäisi vaan tyytyä kouluratsastukseen. Tosin ei olla erityisen hyviä siinäkään :D


Jos jotain positiivista pitää löytää, niin se on Angien asenne. Tamma hyppää korvat hörössä jokaisen esteen mikä eteen laitetaan eikä rankaise minua omista virheistäni.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Tervetuloa!

Olen jo jonkin aikaa leikkinyt ajatuksella, että sillä aikaa kun pieni poikani ottaa päiväunet, en kiiruhtaisikaan treffeille Mentalistin Simon Bakerin kanssa, vaan kirjoittaisin blogia. Kirjoittaisin ihan kirjoittamisen ilosta, pitäisin vähän suomen kielen taitoani yllä ja samalla saisin treenipäiväkirjaa pidettyä. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin...

Olen aina ollut 100% heppatyttö ja minulla oli Suomessa asuessa myös omia hevosia. Lukion jälkeen suuntasin aupairiksi Itävallan pääkaupunkiin Wieniin ja jäin sille tielleni. Tämä oli vuonna 2004...

Valitettavasti rakas harrastus kuitenkin Wienissä asuessa jäi, hevosen selkään pääsin vain aina pari kertaa vuodessa Suomen lomilla. Muutettuamme mieheni ja poikani kanssa "maalle" innostuin taas ajatuksesta jatkaa harrastusta yli 10 vuoden tauon jälkeen. Kaverini Anna kertoi, että tallilla, jossa hänen hevosensa on, voisi olla joku hevonen vuokraajaa vailla. Vuokrahevosta ei kuitenkaan löytynyt, vaan myytävänä oleva 12-vuotias tamma, Angelique, joka oli viimeisen puoli vuotta vain seisonut omistajan ollessa sairaslomalla. Koeratsastus ei lupaillut liikoja, hevonen osasi peruasiat, mutta olisi halunnut olla missä tahansa muualla kuin ratsastuskentällä yksin. Vuosien tauon pitänyt "tätiratsastaja"ja kuumahko, ratsastamaton tamma = ei ehkä se ideaalein combo! Hevonen oli kuitenkin kaunis ja kiltti, näin siinä potentiaalia ja myönnän, että suorastaan halpa myyntihinta vaikutti ostopäätökseen. Pari koeratsastusta, eläinlääkärin tarkastus ja tamma oli minun! 

En ole kuin pari kertaa katunut ostopäätöstäni ;) Angiesta on kuoriutunut oikein mukava harrasteratsu, joka tykkää erityisesti esteistä ja maastoilusta kavereiden kanssa. Angie on tyypillinen tamma, häntä ei tule käskeä, vaan pyytää ja ehkä sitten arvon kuningatar miettii viitsiikö vai ei. Ratsastaessa Angie on samaan aikaan kuuma ja laiska - piirre jonka vissiin vain tammat hallitsee? Hoitaessa Angie kuitenkin on tosi kiltti, myös kengitykset ja eläinlääkärin toimenpiteet hoituvat helposti.