maanantai 29. elokuuta 2016

Kengitys uusiksi

Angie kengitettiin viime viikolla, tamma sai nyt eteen Luwex-renkaat "iskunvaimentamiseksi". Myös eteen laitettiin sivukäänteelliset kengät. Kengittäjä selvitti kyllä miksi nämä kengät, mutta kotona googlettelin vielä enemmän asiaa. Kengittäjä Riina Villanen kirjoittaa kotisivuillaan, että "Etukengäksi sivukäänteellinen kenkä valitaan useimmiten siitä syystä, että sitä on helpompi sovittaa tarvittaessa taaemmas kuin varvaskäänteellistä kenkää. Taaemmas kenkä sovitetaan kavion ns. breakoveria nopeuttamaan. Tietyissä tilanteissa se helpottaa jalan niveliin, siteisiin ja jänteisiin kohdistuvaa kuormitusta." Pyöristetty kavio sivukäänteellisellä kengällä siis pyörähtää nopeammin kärjeltä pois.


Muuten tamman sairasloma jatkuu leppoisasti, olen jo alkanut ratsastaa hevosta vähän paremmin käynnissä, pelkän löysin ohjin löntystelyn sijaan pyydän välillä takapäätä alle ja hyvää työmuotoa. Sen kummempia kuin käynti-seis-käynti-siirtymisiä ei ole tehty ja trust me, niissäkin on tarpeeksi tekemistä! :D Angie tykkää valua tosi etupainoiseksi ja kuolainta vasten tai sitten nousee pois muodosta. Kun nyrkki on kiinni, käsi nopea (myötäys pitää tulla just oikeassa kohdassa) ja jalat kiinni, on pysähdyksetkin ihan ok, mutta paljon niissä on vielä tekemistä. Loistava teema seuraavalle tunnille!

tiistai 23. elokuuta 2016

Viikko sairaslomaa takana

Viikko on nyt kävelty selästä käsin ja kävelytetty. Angie on suhtautunut ihan lungisti uuteen liikutukseen, toki pudotin väkirehuja entuudestaan, nyt kun hevonen vain kävelee. Tähän asti ollaan liikuttu kentällä, mutta kun tamma torstaina saa "iskunvaimentimet" kengityksen yhteydessä, niin sen jälkeen olisi tarkoitus myös maastoilla. Mielenkiinnolla ja vähän kauhullakin odotan, mitä kengittäjä Angien tilanteesta sanoo.

Tällä viikolla olisi myös tarkoitus pestä tamma ihan kunnolla shampoon kanssa, sillä voi olla, että tämä viikko jää kesän viimeiseksi helleviikoksi. Saatiin kyllä jo ensimakua syksystä, kun viime viikolla parina päivänä satoi ja lämpömittari ei noussut yli 20 asteen. Yäk! Pitäisi miettiä pikkuhiljaa myös Angien loimitusta tulevaksi syksyksi/talveksi. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että mieluummin pitäisin tamman ilman loimea, täällä talvet ovat leutoja. Mutta pienen lapsen äitinä minulla ei ole rajattomasti aikaa harjata talvikarvaista hevosta esiin sentin kurakerroksen alta joka päivä. Toki tämä loimitusasia riippuu myös Angien terveystilanteesta, kestääkö tamma enää millaista ratsastuskäyttöä. Tammasta en kyllä ole enää valmis luopumaan, kävi miten kävi. Angiesta on tullut vajaassa vuodessa koko perheelle tärkeä.

Mennään nyt aina rennosti ilman satulaa

Tämä kuva on otettu pari päivää ennen kuin tamma alkoi ontumaan

tiistai 16. elokuuta 2016

Röntgenkuvat ja sairasloma


Viimeksi kirjoitin, että taidettiin selvitä säikähdyksellä Angien ontumisesta. No, ei selvitty. Kävelytin Angieta viime viikon, välillä juoksutin vähän liinassa ja tamma liikkui jo normaalisti. Viikonloppuna minulla oli vieraita, joten tamma sai pari päivää vapaata. Eilen otin hevosen liinaan ja mentiin kentälle kävelemään, vartin käveltyämme otin ensin ravia vasemmalle, tamma ravasi ihan normaalisti. Mutta oikeaan kierrokseen tamma oli epäpuhdas. Samantien menin hakemaan kännykän autosta ja soitin meidän hevosiin erikoistuneelle eläinlääkärille, mitä sitten vaikka oli jo ilta ja ajanvaraus ohi. En saanut ensin Norbertia kiinni, mutta loistavana asiakaspalvelijana hän soitti tuttuun numeroon pian takaisin ja sovimme tutkimuksen tälle päivällä.

Tänään Norbert tutki ensin Angien jalat käsin, joissa ei ilmennyt mitään erikoista. Sen jälkeen hän pyysi sitten nähdä tamman liinassa. Vasempaan kierrokseen Angie ravasi normaalisti, mutta oikeaan ravi oli edelleen epäpuhdas. Eli vasenta etujalkaa tutkimaan. Taivututuskokeessa tamma ontui selvästi, seuraava askel oli siis puuduttaa jalkaa. Norbert kehui miten kiltti Angie on käsitellä, puudutteet iskettiin alajalkaan hevosen karsinassa, Angie seisoi vapaana paikoillaan samalla, kun minä pitelin jalkaa ylhäällä. Kun puudutteet olivat vaikuttaneet, otettiin tamma taas liinan päähän. Nyt Angie ravasi kumpaankin suuntaan ihan normaalisti, eli kipeä kohta saatiin paikallistettua jalan alaosaan/kavioon. Koska siellä voi olla rikki tai kipeänä vaikka kuinka monta asiaa, piti ottaa röntgenkuvat.

Norbertilla on kannettava röntgenlaite, joten kuvat saatiin otettua tallin käytävällä. Ensin kavioon laitettiin muovailuvahaa (ihan uusi juttu minulle, tosin enpä ennen hevosta ole röntgenissä käyttänytkään), jotta saatiin kaviosta ilmatiivis kuvia varten. Minä toimin assistenttina ja pidin levyä ja hevosen jalkaa paikoillaan, Angie oli mallipotilas ja hyvin yhteistyökykyinen ilman mitään rauhoittavia. Kuvia otettiin yksi joka puolelta ja tulokset nähtiin kannettavalta tietokoneelta. Olin vähän hukassa, kun Norbert kertoi missä mitäkin näkyy - ei tuo hevosen jalan anatomia ole oikein saksaksi hallussa (jos millään kielellä). Mutta nivelet ja luut näyttivät olevan kunnossa, kuulema jopa siistit tämän ikäiselle hevoselle. Kuvia aikansa tutkittuaan Norbert antoi diagnoosina "Entzündung im Hufrollenbereich" eli tulehdus siellä jossain sädeluun alueella missä limapussi, ristisiteet etc. ovat. Miten tämä on tullut ja miksi? Syitä voi olla ihan pienestä revähdyksestä laitumella aina krooniseen vaivaan. Ei mitään hajua mikä tämä vaiva on suomeksi ja googlettamalla löydän vain masentavia artikkeleita sädeluuontumista, vaikka Norbert sanoikin, ettei mitään aihetta paniikkiin.

Tulehdus on tuolla Hufrollen alueella

Angie liikkuu nyt seuraavan kuukauden käynnissä kentällä ja maastossa, tamma sai myös 15 päivän tulehduskipulääkekuurin. Kengittäjän sain kiinni ja ensi viikolla katsotaan kengitystä ja Angielle laitetaan ehkä jonkin sortin pohjalliset iskunvaimentamiseksi. Jos kyseessä on pelkkä tulehdus, niin kuukauden päästä voidaan jo ottaa ravia. Jos tamma tahdittaa edelleen, niin joudutaan tutkimaan enemmän ja luultavasti piikittämään jalka. Eläinlääkärimme kuitenkin halusi edetä "step by step" ja käski olla maalaamatta piruja seinille vielä tässä vaiheessa.



.

maanantai 8. elokuuta 2016

Selvittiinkö säikähdyksellä?

Hevosenomistajan pahin painajainen on tyhjän pankkitilin lisäksi sairas hevonen.

Toissapäivänä kun hain Angien laitumelta ratsastettavaksi, tamma hirnui minut nähdessään ekaa kertaa meidän yhteiselon aikana. Hyvä että Angie yleensä ottaa edes katsekontaktia ennen kuin maanittelen sitä porkkanalla portille! Kehuin kovasti tammaa (minulla ei nyt edes ollut sitä porkkanaa palkinnoksi) mukavasta vastaanotosta ja vein tamman sisälle päiväheinille. Pikkuhiljaa tamma on oppinut ettei maailma lopu, vaikka muut jäisivät vielä ulosja malttaa jo syödä karsinassaan. Edellispäivänä oli satanut pitkästä aikaa, joten Angie oli kuorruttanut itsensä korviaan myöten mudalla. Siinä meni juuri pestyt riimu ja kärpäshuppu taas pesuun ja itse tamman puunaus kesti varmaan lähemmäs puoli tuntia.

Alkukäyntien jälkeen otin kevyttä ravia, tamma tuntui olevan vähän jännittynyt, mutta pistin sen ulkona riehuvan kovan tuulen syyksi, maneesin katto oikein natisi ja narskui. Vasta kun rupesin lyhentämään ohjia ja työstämään ravia, huomasin, että tamma liikkuu oudosti. Mieheni oli juuri saapunut tallille, joten pyysin häntä ottamaan videota ravista. Videolla näkyi selvemmin, että Angie tahditti. Tamma ei mitenkään ontumalla ontunut, mutta selvästi nyökäytteli päällään ravin tahdissa. Hyppäsin alas ja tutkin jalat, ne oli kuivat ja viileät, eli ulkoisesti kaikki ok. Kokeilin vielä nostaa laukkaa, sillä se on Angien heikoin lenkki ja jos jossain on vikaa, näkee sen heti laukassa. Angie kuitenkin nosti laukat molempiin suuntiin helposti enkä huomannut mitään erikoista. Kävelin tamman kanssa vielä jonkin aikaa, ennen kuin vein sen takaisin karsinaansa. Koska edellispäivänä Angie oli liikkunut juoksuttaessa normaalisti, en heti ollut laskeskelemassa hevosenlihan kilohintaa vaan juttelin vielä tallityöntekijän kanssa. Hevoset olivat menneet ulos jo aikaisin aamulla, kun kaikki paikat olivat vielä sateen jäljiltä märkinä ja tulin siihen tulokseen toivoin, että Angie olisi vain vähän liukastunut laitumella ja se menisi parin päivän kävelyllä ohitse.

Eilen sitten kävin maastakäsin kävelyttämässä tammaa ja juoksutin muutaman kierroksen liinassa kumpaankiin suuntaan. Luojan kiitos Angie liikkui jo ihan normaalisti! Tänään tamma saa vielä kävellä ja jos kaikki on ok, niin huomenna kokeillaan selästä käsin miten tamma liikkuu. Ehkä tässä selvittiin taas vaihteeksi säikähdyksellä...

tiistai 2. elokuuta 2016

Ratsastus on vaarallinen laji


Kuulen usein ulkopuolisten suusta, kuinka vaarallinen laji ratsastus on ja kohauttelen aina vaan vähän olkiani: "No joo, onhan se, jos ei tiedä mitä tekee eikä ole asiaankuuluvia varusteita". No, eilen en kyllä ilmeisesti a) tiennyt mitä teen enkä b) tavoistani poiketen somistautunut turvaliiviin vaikka hyppäsin. Ei se turvaliivi olisi kyllä mitään pelastanut, tipuin nimittäin suoraan jaloilleni, mutta hyvä muistutus, että aina voi (erityisesti hypätessä) sattua ja tapahtua.

Kelataanpa vähän taaksepäin. Kun eilen aamulla aurinko jäi pilvien taakse, suorastaan hihkuin onnesta. Vihdoin oli tulossa tarpeeksi viileä päivä, jotta voisin ratsastaa kentällä! Koska Angie ei ole ollut kentällä reilun kahteen viikkoon helteiden takia, ajattelin, että voitaisiin tehdä vähän puomijumppaa, koulua ollaan väännetty maneesissa viime aikoina ihan tarpeeksi. Angiella oli heti alkuun kauhea into päällä, jo alkuraveissa jouduin tekemään tosi paljon ympyröitä ja suunnanvaihtoja, jotta saisin tamman vähän rauhoittumaan. Toisaalta oli kiva, että tammalla oli energiaa ja missään vaiheessa Angie ei painanut kädelle tai juossut alta pois, tamma vaan tykkäsi olla ulkona. Tamman into jatkui laukassa ja suurimmaksi osaksi varmaan laukattiin, reipasta laukkaa kevyessä istunnassa kenttää ympäri, vähän hallitumpaa pääty-ympyrällä ja myös vastalaukkaa monta kierrosta.


Mentiin yksinkertaista puomi - ja kavalettilinjaa ympyrällä, tässä vielä naurattaa

Koska tamma tuntui nauttivan puomityöskentelystä, ajattelin hypätä pientä ristikkoa. Viimeksi tämän esteen alla oli vesimatto, mutta en olettanut tammani olevan niin fiksu, että se sen muistaisi. Niinpä lähestyin estettä normaalisti, enkä ollut yhtään valmistautunut, että tamma löisi miniristikolla jarrut pohjaan. Mutta niinhän se teki, vastareaktiona minä löin pohkeet kiinni ja tamma hyppäsi valtavan kenguruloikan esteen yli. Minä laskeuduin tamman kaulalle ja siitä suoraan jaloilleni. Ohjat pysyi kädessä ja tamman ihmetteli miksi mamma seisoo vieressä. Vähän toinen jalka otti osumaa, mutta ei muuta kuin takaisin selkään ja alaturparemmi kauhukahvaksi, että saisin edes jostain kiinni, jos tamma päättäisi vielä uusintakierroksella pelleillä. Päästiin kuitenkin esteen yli, mutta sen jälkeen alkoi polveen sattua vähän enemmän. Loppuverkat, mies taluttamaan loppukäynnit ja itse linkkasin kentän laidalle.

Innokas Angie ja taustalla hevosia syövä valkoinen ristikko

Tänään jalka ei ole yhtään parempi, kävelen linkaten, mutta jalka kyllä ottaa painoa eikä ole turvonnut, joten en usko siellä mitään olevan rikki-rikki. Mies kyllä pääsi päivittelemään miten vaarallinen laji ratsastus on, minä kohauttelin vaan taas niitä olkapäitäni...