Rennot sunnuntairatsastelut

Viikonloppuna nautittiin helteistä ja auringosta. Sain sunnuntaina taas miehen mukaani viettämään "laatuaikaa" kanssani tallille. Mies otti kameran mukaan ja pikkuhiljaa sekin alkaa ymmärtää millaisia kuvia haluan (lue: ei enää ota kuvia silloin, kun Angie vastustelee pää pystyssä kuolaintukea ja kehu, että "nyt tuli tosi hieno kuva!"). Tein ihan pieniä koulukuvioita, loivia pohkeenväistöjä ravissa ja siirtymisiä. Pohkeenväistöt menee jo kerta kerralta paremmin, tamma oikeasti liikkuu sivulle eikä yritä vaan juosta alta pois. Ratsastajalle noottia liiasta asetuksesta, jään helposti sisäohjaan kiinni. Koska Angie oli vähän laiska, hyppäsin myös muutaman esteen, jotta saisin tammaa vähän heräteltyä. Heräsihän se ja hyppäsi taas talon kokoisia loikkia. Esteistunta ei ole yhtäkkiä teoriaa lukemalla parantunut (pyh!), mutta sain muutaman kivankin hypyn tehtyä. Alla muutama kuva meidän rennosta sunnuntaista.

Ihana ilta-aurinko ja mittarissa edelleen hellelukemat

Täti väistättää vähän liikaa ohjalla eikä pohkeella

Salakuva alkukäynneistä, onneksi en sentään nenää kaiva!

Kun kroppa huutaa hoosiannaa!

Perjantaina oli ekstempore-valmennus, kun Julia sattui olemaan samaan aikaan tallilla. Enpä ole pitkään aikaan ollut niin poikki kuin perjantai-iltana! Ei menty sen kummempaa kuin isolla ympyrällä kaikissa askellajeissa ympyrää suurentaen ja pienentäen, unohtamatta siirtymisiä. Ekat parikymmentä minuuttia teetti taas ihan kunnolla töitä, ennen kuin sain sisäpohkeen läpi ja muistin ulko-ohjan. Olen nyt huomannut, että jos haluan saada Angien toimimaan niin käyntityöskentelyn jälkeen on jatkettava harjoitusravissa, jolloin voin paremmin istunnalla vaikuttaa hevoseen. Kevyessä ravissa en saa kunnolla ratsastettua pohkeita hevosen "ympäri" ja Angie käyttää tätä häikäilemättä hyödykseen painellen kaula pitkänä ja takapää tallissa. Vasta, kun harjoitusravissa saan Angien pohkeen eteen ja myötäämään niskastaan, voin ottaa kevyttä ravia ilman, että tamma valuu pitkäksi ja pois muodosta.

Olenkin jo muutaman kerran maininnut, että Angiella ei ole mitkään kovin miellyttävät askellajit istua. Ravi on kyllä ihan kivan näköistä, mutta vaatii töitä ratsastajalta. Laukasta puhumattakaan...Julian sanoin "ne Angien ekat laukka-askeleet pitää vaan hammasta purren istua selässä, ennen kuin laukan saa pyörimään". Hammasta minä purinkin, kun tehtiin ravi-laukka-ravisiirtymisiä ja puristin kyllä viimeisetkin mehut olemattomista vatsalihaksistani. Olin vielä kotimatkallakin ihan hikinen ja punainen! Julia oli ihan tyytyväinen meihin, ei kai uskonut, että oikeasti jaksettaisi loppuun asti luovuttamatta ;)

Miljoona asiaa pitää muistaa ja parantaa, mutta nämä päällimmäisenä :

- nyrkit kiinni, ettei ohjat valu kilometrin pituisiksi...kröhöm...
- katse menosuuntaan, muuten istun vinossa ja paino on ihan väärin
- en saa heittää ulko-ohjaa pois, kun hevonen sitä vihdoin kuuntelee

Tästä on hyvä taas jatkaa treenejä!

Synttärihumua ja ekat vastalaukat

Eilen ratsastettiin ekat vastalaukat ikinä! On Angie ennenkin mennyt vastalaukkaa (nostettuaan väärän laukan, heh), mutta ekaa kertaa laukattiin vastalaukassa ihan tarkoituksella. Yhden hyvin onnistuneen laukannoston jälkeen en jatkanutkaan ympyrällä, vaan uhkarohkeasti jatkoin laukassa takaisin uralle toiseen kierrokseen. Tamma laukkasi yllättävän tasapainoisesti, eikä edes yrittänyt tiputtaa raville. Hurraa! Harmi ettei tästä vastalaukasta ole kuvamateriaalia, kuvaaja joutui juoksemaan yllättävän nopean taaperon perässä kohti tallia. Keskityin laukatessa lähinnä omaan istuntaani ja siihen, että takapuoli pysyy penkissä kiinni. Pysyihän se, mutta koska kahteen(kymmeneen) asiaan on miltei mahdoton keskittyä samaan aikaan, olivat ohjat taas ihan liian pitkät. Baby steps....

Tänään sitten juhlittiin Angien 13v-synttäreitä! Vaatimattomuus kaunistaa, joten lahjaksi Angie sai omenan (okei, omenan kuoria, kodan ja muutaman omenan palan, joita poikani ei jaksanut syödä) ja vapaapäivän. Kävin tallilla tänään vain putsaamassa tamman varusteet, tamman ja pienellä kävelyllä maastakäsin. Tämä "kävely" tosin keskittyi enemmän ruohon syötiin, mutta synttärisankarin toiveiden mukaan mentiin.

Kiireessä sattuu ja tapahtuu

Pienen lapsen äitinä yritän toimia tallilla mahdollisimman nopeasti, oma aika on harvinaista herkkua ja aina on olevinaan kiire kotiin. Saimme tallilla eilen surullisen muistutuksen siitä, miksi kiire hevosten kanssa ei aina ole turvallista. Olin ratsastamassa valmennuksen päätteeksi loppukäyntejä maneesissa, kun joku huikkaa ovelta, että "Tule äkkiä alas selästä, helikopteri tulee!" Vähän pöllästyneenä ajattelin, että ei kai Angie nyt helikopterista ole moksiskaan, mutta tulin kuitenkin alas. Pian kuulin jo helikopterin äänen ja kesti hetken aikaa tajuta, että se ei suinkaan lennä yli vaan laskeutuu meidän tallin pihaan! Vähän ajan päästä kurkkasin ulos maneesin ovesta ja kun näin ambulanssihelikoterin lisäksi poliisiauton ja ambulanssin, tajusin ettei kaikki ole ok. Yksi meidän tallilainen oli ollut taluttamassa nuorta hevostaan takaisin laitumella ja aikaa säästääkseen (hänelle, kuten minullakin aina, oli kiire kotiin lapsen luokse) hän oli ajatellut ravuuttaa hevosensa sinne. Kiltti, mutta nuori ruuna oli tästä sitten innostunut riekkumaan ja potkaissut omistajaansa suoraan kylkeen. Kylkiluuthan siinä meni....:/ Kotona mieheni vannotti minua, että ikinä ei muutaman minuutin takia saa olla niin kiire, että jotain sattuu (niin tallilla kuin auton ratissa) ja oikeassahan tuo on, se kaksi minuuttia minkä jossain voi säästää voi huonolla tuurilla johtaa kahden kuukauden sairaslomaan tai pahempaan.

Itse valmennus meni vähän penkin alle, sillä Angie piti hakea ratsastukseen laitumelta muiden hevosten jäädessä ulos. Hevoset ovat nyt siirtyneet kesärytmiin ja tulevat puolen päivän aikaan sisälle ja menevät taas myöhemmin iltaan asti ulos. Luksusta hevosille, mutta epäkäytännöllistä Angien kanssa! Positiivista kuitenkin oli, että Angie oli maneesissa suht.rauhallinen eikä pelännyt, mutta osoitti kyllä tosi selvästi, että ei kiinnosta työnteko yhtään. Kun parinkymmenen minuutin jälkeen minä olin hiestä märkä ja tamma vaan nakkeli niskojaan, Julia hyppäsi selkään. Angiella oli vauhti päällä, joten Julia työsti tammaa paljon laukassa. Sain sen jälkeen alleni todella hikisen, mutta läpiratsastetun hevosen. Julia painotti, että Angien on ymmärrettävä, että mukavuusalueen ulkopuolellakin on tehtävä töitä. Sama kuulema pätee omistajaankin ;) Lopputunnista Angie olikin todella kiva ja kevyt ratsastaa, luultavasti ei yksinkertaisesti jaksanut enää kiukutella, heh. Minun on vielä opeteltava milloin käsi on hiljaa ja milloin aktiivinen, sekä uskallettava käyttää pohjetta napakammin, kun Angie ei siihen halua reagoida.

Angie hukkasi joka päivä tuon otsapantansa tarhassa, joten ostin sille avaruushupun

Ostetaan esteistunta

Viime postauksessa valittelin istunnastani sileällä, eli tästä on hyvä jatkaa...Kira kävi nimittäin pitämässä meille tänään estetuntia. Ollaan hypätty viimeksi huhtikuun alussa ja sen kyllä huomasi!

Angie oli taas sitä mieltä, että kiireessä hyvä tulee ja siirryinkin raviin aina vasta vähän ennen tehtävää, koska muuten tamma ei olisi pysynyt nahoissaan. Mentiin ensin neljää kavalettia ravissa ympyrällä. Tamma ei hirveästi kavalettityöskentelystä innostunut, tai viitsinyt nostella jalkojaan, mutta parin kerran jälkeen meni jo vähän paremmin. Tosin myöhemmin, kun mentiin "rataa", nämä piti purkaa ravipuomeiksi, sillä Angie hyppäsi aina kaksi viimeistä kavalettia kerralla (kuka niitä jalkoja nyt jaksaa nostella...)

Kavaletteihin yhdistettiin sitten mini-ristikko ja jossain vaiheessa mini-pysty, pari ravipuomia esteiden välillä ja toinen mini-ristikko. Tätä tultiin siis ratana pari kertaa. Tavoitteena rauhallinen ja rento rata. Lopussa tultiin vielä ravipuomeja ja niiden jälkeen ristikko, jonka edessä oli puomi vähän hillitsemässä menoa ja auttamassa ponnistuspaikkaa. Tämä onnistui suht. hyvin, mutta Angie olikin silloin jo vähän väsy ;)

Kuten kuvista huomaa, ei esteiden korkeus päätä huimaa eikä teknisesti tehtävät olleet kovin haastavia, mutta meille niissä oli ihan tarpeeksi töitä! Angie on vielä kovin malttamaton ja kokematon esteillä, vaikka mielellään kaiken hyppääkin. Mutta välillä tamman pomput on sellaisia, että niissä on vaikea pysyä mukana - minun varsinkaan. Omaa istuntaani valitinkin Kiralle, hyppyihin on tosi hankala päästä mukaan, ylävartalo sukeltaa edelleen ihan liikaa mukaan. Kira antoi hyviä neuvoja, mutta tuntui, että juuri ennen estettä unohdin kaiken. Mutta eipä siihen auta kuin harjoittelu! Puomit ja kavaletit otan kyllä sileäntyöskentelyyn nyt useammin mukaan, ehkä Angiekaan ei niistä niin paljon kuumu, kun ovat arkipäivää. Jos joku haluaa vinkata hyvistä (mielikuva) harjoituksista esteistunnan parantamiseksi, ei kun tulemaan!

Kuvat kertovat (karun) totuuden

Eilen otin mieheni mukaan tallille kuvaamaan ja ratsastamaan alkukäynnit. Angie kyllä käytti aloittelijaa hyväksi 6-0 ja miehellä oli vaikeuksia saada Angie kulkemaan edes suoraan. Angie mutkuili ja kääntyili minne halusi, mutta sinnikkäästi mies ohjasi tamman takaisin haluamaansa suuntaan. Tulipahan taas kerran todistettua, että Angie on kaukana "automaatista", vaikka muuten kiltisti kulkikin.

Vaikka mieheni ei ollut Angieen (Angiehen, miten tuo nimi suomeksi taipuu??) tyytyväinen, niin minä olin! Tamma oli sopivan reipas, mutta silti kuulolla. Meidän kentän takana on pieni pihatto ja puolivälissä ratsastusta sinne tuotiin (ilmeisesti) uusi ori ja meteli oli sen mukainen. Kentällä ollut toinen ratsukko lähti suosiolla maneesiin, ihme kyllä Angie ei ollut metelistä moksiskaan, joten me jatkettiin ulkona.

Mieheni otti kivoja kuvia meidän ratsastuksesta, vaikka oma ratsastus ei aina kauhean kaunista katseltavaa olekaan. Hassua, että aktiivivuosinani sain kiitosta istunnastani ja elastisista käsistäni ja nyt koen suunnatonta tuskaa molempien kanssa!:D On kiva saada aina välillä joku kuvaamaan, niin näkee sen (karun) totuuden miltä selässä oikeasti näyttää. Myös motivaatio virheiden korjaamiseen nousee kummasti, kun näkee konkreettisesti mitä tekee väärin. Seuraavissa kuvissa nämä ongelmat eivät näy (niin) selvästi. Paitsi katseeni hevosen niskassa..

Mutta näitä kuvia katsoessa virheeni on helppo huomata.

Erityisesti vasenta pohjetta käyttäessä jalka nousee ja siirtyy ihan liikaa taaksepäin. Tätä en ole ennen edes huomannut!

En istu tarpeeksi suorassa vaan usein könötän eteenpäin, varsinkin keventäessä tämä korostuu.

Kädet...En kanna omia käsiäni ja ohjatkin ovat yleensä kilometrin pituiset, jonka takia elastisuus häviää.

Persus ei meinaa Angien pupulaukkassa pysyä satulasta, joten en saa siihen sellaista kunnon tuntumaa istunnalla. Kädetkin tekee usein ihan omia liikeratojaan...

Vaikka paljon pitää vielä tehdä oman istunnan kanssa, löytyy siitä silti jotain positiivistakin! Olen nimittäin oppinut istumaan Angien kamalassa ravissa - ekaan kahteen kuukauteen en edes yrittänyt mennä harjoitusravissa ja senkin jälkeen aina vain kierros kerrallaan, ennen kuin piti taas keventää. Nyt vielä kun saadaan tuo minun istunta laukassa kuntoon, niin voin oikeasti alkaa ratsastamaan ;)

Projektitamman välietapit

Pitkä matka on jo viime syyskuusta kuljettu ja vielä on pitkä matka edessä. Mutta nämä "välietapit" on kivoja, pieniä asioita, jotka kuitenkin kertovat tehdystä työstä. Yksi tällainen etappi saavutettiin eilen, kun kapusin Angien selkään ilman satulaa tai suitsia. Koska kyseessä oli ihan extempore-juttu, ei minulla ollut edes kypärää päässä, vaikka normaalisti en ilman sitä hevosen selkään nouse. Tamma toimi maastakäsin vapaana niin hyvin, että halusin kokeilla miten tamma toimii selästä käsin, kun käytössä on vain minun oma kroppa ja riimussa naru.

Kuten maireasta hymystäni voi päätellä, niin hyvin toimi. Jopa niin hyvin, että tätä harrastetaan taatusti jatkossakin (kypärä päässä)! Sain tehtyä hyviä volttejakin pelkästään pohkeilla ja istunnalla, kun kädessä on vain riimunaru niin on pakko ratsastaa eikä vain ohjailla hevosta johonkin ilmansuuntaan. Muutaman kerran kyllä jouduin turvautumaan riimunaruun ja kiepauttamaan tamman takaisin pelottavaan maneesin kulmaan - siihen ei pelkät pohjeavut riittäneet.

Kuusi kuukautta sitten olisi ollut suoranainen itsemurha kavuta tamman selkään ilman asiaankuuluvia varusteita, mutta nyt Angie ei ollut moksiskaan, käveli suurinpiirtein sinne minne kuski määräsi ja seisoi (kyllästyneenä) paikallaan, kun mieheni napsi kuvia meistä. Ihana eläin <3

Eteen, eteen, eteen!

Perjantaina oli taas Angien viikottainen ratsutus, alkuun tamma oli vähän sitä mieltä, että ei kiinnosta hommat pätkääkään ja irvisteli aina, kun toinen hevonen meni vierestä. Tyypillistä Angieta, se on todella läheisriippuvainen eikä tykkää yhtään olla yksin, mutta maneesissa samaan aikaan olevat hevoset ärsyttää sitä välillä suunnattomasti. Tammat...

Kun kaksi muuta ratsukkoa lopetti ja arvon kuningatar jäi maneesiin yksin, alkoi hommatkin toimia. Julia ratsasti paljon kahdeksikolla ravissa, paljon siirtymisiä eri askellajeissa ja laukkaympyröitä. Minua huvitti, kun Julia sanoi, että vaikka Angien laukka on (vielä) aika vaatimatonta, sitä on helpompi ratsastaa eteen ja pyöreäksi laukassa, kuin ravissa. Ai on vai? :D Minun suurin ongelmahan nimenomaan on saada Angie laukassa rennoksi ja peräänantoon, se mieluummin laukkaisi kilometrin pituisena ja pää taivaissa. Käynnissä ja ravissa tamma on paljon helpompi saada kulkemaan oikeinpäin.

Tyytyväinen tamma loppuraveissa

Eilen hevoset olivat sateen takia aamupäivän sisällä ja kun menin 4 aikaan tallille, ne olivatkin sitten vielä ulkona. En halunnut viedä Angien kallista laidunaikaa, joten putsasin ensin tamman varusteet kunnolla. Ajattelin sitten hakea tamman harjattavaksi ja katsoa siitä eteenpäin millä tuulella tänään ollaan. En kerennyt kuin pesupaikalle, kun Angien ja tarhakaveri Roin huutokonsertti alkoi - kamala hätä kaverista. Annoin tamman häslätä omiaan, siinä se harjatessa steppaili ja hirnui, yhdet hätäkakatkin se kerkesi tehdä. Mutta elossa selvittiin! Ei kun riimunaru käteen ja maneesin taluttamaan tammaa, ajattelin, että jos edes pari kierrosta saataisiin käveltyä ja sitten palkinnoksi takaisin laitumella. Maneesissa olikin jo joku muu ratsastamassa, joten Angie unohti kokonaan jännittää, kun piti mulkoilla toista hevosta sivusilmällä. Kävelin usean kierroksen ja kun ratsukko lähti pois, aloin tehdä maastakäsin avotaivutuksia ja väistöjä tamman kanssa (toimii!!) ja Angie unohti kokonaan stressata yksinolosta, vaikka maneesiin asti kuului, kun Roi huusi Angien perään. Koska tamma ei enää hätäillyt, ajattelin juoksuttaa sitä vähän. Angie laukkasi taas oikein kivasti, rauhassa, mutta silti reippaasti. Siinä juoksuttaessa kuulin, kun hevoset tulivat jo talliin. Ei kun Angie hetkeksi karsinaan toteamaan, että Roi ja muut olivat jo tallissa, kamat hevosen niskaan ja ratsastamaan!

Julia sattui hetkeksi samaan aikaan maneesiin ja sain lisää neuvoja kuinka työstää käyntiä, tai oikeastaan kaikkia askellajeja Angien kanssa : pohkeet kiinni ja eteen, eteen, eteen! Helppoa, eikö?;) Angiehan liikkuu reippaasti eteen, mutta ei kuitenkaan pohkeen edessä. Vaikka Angie on huomattavasti rauhoittunut ja jopa vähän laiskistunut, ratsastan sitä edelleen liian varovasti eteen, käsijarru on usein päällä. Olen niin tottunut siihen, että Angie kuumuu ja siksi arkailen käyttää pohjetta - mutta ilman pohjetta jää tamman takapää talliin ja hevonen on tyhjä edestä. Nyt kun tein työtä käskettyä, hevonenhan toimi! Erityisesti laukassa pystyin ratsastamaan, siis ihan oikeasti ratsastamaan, hevosta pyöreäksi ja ympyrää pienemmäksi ja suuremmaksi ilman, että hevonen juoksi alta pois tai rikkoi raville. Ja mitä sitten tein erilailla? Pidin ne hemmetin pohkeet kiinni, käden rauhassa ja ratsastin yksinkertaisesti eteen. Ensi viikolla Julia ei ratsastakaan Angiella, vaan pitää meille tunnin ja päästään hevosen sijaan analysoimaan & korjaamaan minua. Odotan jo innolla millaista rääkkiä ja ahaa-elämyksiä on luvassa!

Tamma liinan jatkeena

Eilen oman aikataulun vuoksi Angiella oli hyvin kevyt päivä, kävin iltapäivällä ennen töihin menoa kävelyttämässä ja juoksuttamassa tammaa. Meidän juoksutus kuuluisi kyllä olla lainausmerkeissä, sillä teen sen vastoin kaikkia sääntöjä: riimussa (liina tuhannella kierteellä), ilman apuohjia ja minä vielä kävelen hevosen mukana ympyrän sisällä. Angiella kyllä on sivuohjat ja juoksutusvyö, mutta koska en ole oikein noiden käyttöön ikinä perehtynyt, en ole kehdannut niitä tammalla viritellä.

Angie oli tosi kiva juoksuttaa, alkuun hieman laiska ja sain huitoa pariin otteeseen raipalla ilmaa tammaa vauhdittaakseni. Mutta sitten kun Angie heräili, liikkui se tosi kivasti ja venytti ravissa eteen-alas. Myöskin laukka pyöri kivasti ja vaivattomasti, tarjosipa tamma oma-aloitteisesti laukkaa myös loppuraveja pyöriessä. Sain otettua muutaman kuvan samalla kun juoksutin, mutta helppoa se ei yhdellä kädellä kyllä ollut!

Herättyään Angie venytti kivasti eteen-alas ravissa

Tänään tamma olikin tosi huono ratsastaa, huomasi ettei tällä viikolla ole tehty sileällä mitään. Lisäksi Angie jännitti maneesin yhtä nurkkaa ja heti, kun turpa vähänkin osoitti sinne päin, tamman keskittymiskyky herppaantui. Angie teki laukassa muutaman todella hyvän noston, mutta siihen se jäikin, tuntui kuin olisi taas kamelilla laukannut. Ainut mikä tänään onnistui hyvin oli ravi-käynti-ravisiirtymiset: tamma pysyi hienosti ja tasaisesti peräänannossa. Vielä kun oppisin laukassa ratsastamaan...No, huomenna Julia ratsastaa Angiella ja seuraavat pari päivää tamma on taas minullekin helpompi ratsastaa ;)

Maastomopo

Eilen nautittiin aurinkoisesta säästä ja maastoilusta. Jos Angie olisi maastossa yhtä kiva yksin kuin porukassa, kävisin maastossa paljon enemmän. Mutta tamma kulkee yksin maastossa kuin kirahvi, kyttää kaikkea ja hirnuu tallin suuntaan niin kauan, kunnes tallia ei enää näy. Sitten se keskittyy kaikkeen mikä vaan voi 600kg hevosen syödä -tiedättehän- isot kivet, portit, puunkannot, paikallaan olevat autot etc...Mutta päästään me nyt jo laidunlenkki yksinään ilman p*skahalvausta ;)

Eilen mentiin pääasiassa käyntiä, olen nyt vähän ylivarovainen Angien suhteen, enkä halua rasittaa sitä yhtään kovemmilla pohjilla. Pari laukkapätkää kuitenkin otettiin pelloilla ja hevosethan tykkäs! Muuten ihan normaali, reilun tunnin lenkki mäkitreeneineen.

Itävallassa on ihan pikkuteidenkin varsilla tällaisia kappeleita

Ehkä olisi aika tehdä taas jotain tuolle tamman harjalle...

Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Jatkan taas tätä hevoseni hehkuttamista, mutta on se vaan niin hieno! :) Julia ratsasti taas Angiella tänään ja sanoi heti selkään päästyään, että Angie tuntuu jo paremmalta kuin viimeksi. Julian ei tarvinnut kuin ratsastaa hevosta eteenpäin ja Angie haki itse kuolaintuntumaa ja peräänantoa. Toki, kuten (huonolaatuisista maneesi-)kuvista näkee, Angie kulkee vielä matalassa muodossa, mutta jo se, että hevonen kulkee selkä pyöreänä ja rentona koko ratsastuksen ajan, on meille iso riemuvoitto.

Laukkaan tarvitaan vielä paljon voimaa, väsyessään Angie valahtaa helposti todella etupainoiseksi, mutta ravi alkaa olla jo hyvällä mallilla. Julia painotti, että vaikka Angiella on luonnostaan reipas käynti ja reilu yliastunta, en saa jäädä vain matkustamaan sen selkään, vaan sitä on ratsastettava myös käynnissä eteen. Myös suoruuden kanssa on oltava tarkkana: hevosta kannattaa ratsastaa pari metriä kaviouran sisäpuolella, jotta näkee kulkeeko hevonen oikeasti suoraan ja pohkeiden välissä, vai kulkeeko se vain maneesin seinää pitkin, kuten Angiella on tapana.

Minun on myönnettävä, että vähän "hävettää" oma ratsastus Juliaan verrattuna. Ei siksi, että Angie liikkuu niin hyvin Julian alla, toiset vain osaavat. Minua hävettää siksi, kun itse olen niin laiska! Julia jaksaa pyörittää ja taivuttaa hevosta eri kokoisilla ympyröillä joka suuntaan, kunnes se varmasti taipuu ja hyväksyy pohkeet. Itse siirryn suosiolla tekemään jotain muuta, jos tamma tuntuu liian jäykältä vielä muutaman voltin jälkeen. Mutta siitä kai ratsuttajalle maksetaankin ;) Julia oli kaikin puolin tyytyväinen Angieen ja kehui, että siitä tulee vielä hieno. Ehkä niin sanotaan kaikille hevosenomistajalle, mutta minä haluan ainakin uskoa siihen, heh.