Perjantaina oli ekstempore-valmennus, kun Julia sattui olemaan samaan aikaan tallilla. Enpä ole pitkään aikaan ollut niin poikki kuin perjantai-iltana! Ei menty sen kummempaa kuin isolla ympyrällä kaikissa askellajeissa ympyrää suurentaen ja pienentäen, unohtamatta siirtymisiä. Ekat parikymmentä minuuttia teetti taas ihan kunnolla töitä, ennen kuin sain sisäpohkeen läpi ja muistin ulko-ohjan. Olen nyt huomannut, että jos haluan saada Angien toimimaan niin käyntityöskentelyn jälkeen on jatkettava harjoitusravissa, jolloin voin paremmin istunnalla vaikuttaa hevoseen. Kevyessä ravissa en saa kunnolla ratsastettua pohkeita hevosen "ympäri" ja Angie käyttää tätä häikäilemättä hyödykseen painellen kaula pitkänä ja takapää tallissa. Vasta, kun harjoitusravissa saan Angien pohkeen eteen ja myötäämään niskastaan, voin ottaa kevyttä ravia ilman, että tamma valuu pitkäksi ja pois muodosta.
Olenkin jo muutaman kerran maininnut, että Angiella ei ole mitkään kovin miellyttävät askellajit istua. Ravi on kyllä ihan kivan näköistä, mutta vaatii töitä ratsastajalta. Laukasta puhumattakaan...Julian sanoin "ne Angien ekat laukka-askeleet pitää vaan hammasta purren istua selässä, ennen kuin laukan saa pyörimään". Hammasta minä purinkin, kun tehtiin ravi-laukka-ravisiirtymisiä ja puristin kyllä viimeisetkin mehut olemattomista vatsalihaksistani. Olin vielä kotimatkallakin ihan hikinen ja punainen! Julia oli ihan tyytyväinen meihin, ei kai uskonut, että oikeasti jaksettaisi loppuun asti luovuttamatta ;)
Miljoona asiaa pitää muistaa ja parantaa, mutta nämä päällimmäisenä :
- nyrkit kiinni, ettei ohjat valu kilometrin pituisiksi...kröhöm...
- katse menosuuntaan, muuten istun vinossa ja paino on ihan väärin
- en saa heittää ulko-ohjaa pois, kun hevonen sitä vihdoin kuuntelee
Tästä on hyvä taas jatkaa treenejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti