torstai 19. toukokuuta 2016

Kuvat kertovat (karun) totuuden


Eilen otin mieheni mukaan tallille kuvaamaan ja ratsastamaan alkukäynnit. Angie kyllä käytti aloittelijaa hyväksi 6-0 ja miehellä oli vaikeuksia saada Angie kulkemaan edes suoraan. Angie mutkuili ja kääntyili minne halusi, mutta sinnikkäästi mies ohjasi tamman takaisin haluamaansa suuntaan. Tulipahan taas kerran todistettua, että Angie on kaukana "automaatista", vaikka muuten kiltisti kulkikin.

Vaikka mieheni ei ollut Angieen (Angiehen, miten tuo nimi suomeksi taipuu??) tyytyväinen, niin minä olin! Tamma oli sopivan reipas, mutta silti kuulolla. Meidän kentän takana on pieni pihatto ja puolivälissä ratsastusta sinne tuotiin (ilmeisesti) uusi ori ja meteli oli sen mukainen. Kentällä ollut toinen ratsukko lähti suosiolla maneesiin, ihme kyllä Angie ei ollut metelistä moksiskaan, joten me jatkettiin ulkona.

Mieheni otti kivoja kuvia meidän ratsastuksesta, vaikka oma ratsastus ei aina kauhean kaunista katseltavaa olekaan. Hassua, että aktiivivuosinani sain kiitosta istunnastani ja elastisista käsistäni ja nyt koen suunnatonta tuskaa molempien kanssa!:D On kiva saada aina välillä joku kuvaamaan, niin näkee sen (karun) totuuden miltä selässä oikeasti näyttää. Myös motivaatio virheiden korjaamiseen nousee kummasti, kun näkee konkreettisesti mitä tekee väärin. Seuraavissa kuvissa nämä ongelmat eivät näy (niin) selvästi. Paitsi katseeni hevosen niskassa..



Mutta näitä kuvia katsoessa virheeni on helppo huomata.

Erityisesti vasenta pohjetta käyttäessä jalka nousee ja siirtyy ihan liikaa taaksepäin. Tätä en ole ennen edes huomannut!


En istu tarpeeksi suorassa vaan usein könötän eteenpäin, varsinkin keventäessä tämä korostuu.

Kädet...En kanna omia käsiäni ja ohjatkin ovat yleensä kilometrin pituiset, jonka takia elastisuus häviää.

Persus ei meinaa Angien pupulaukkassa pysyä satulasta, joten en saa siihen sellaista kunnon tuntumaa istunnalla. Kädetkin tekee usein ihan omia liikeratojaan...

Vaikka paljon pitää vielä tehdä oman istunnan kanssa, löytyy siitä silti jotain positiivistakin! Olen nimittäin oppinut istumaan Angien kamalassa ravissa - ekaan kahteen kuukauteen en edes yrittänyt mennä harjoitusravissa ja senkin jälkeen aina vain kierros kerrallaan, ennen kuin piti taas keventää. Nyt vielä kun saadaan tuo minun istunta laukassa kuntoon, niin voin oikeasti alkaa ratsastamaan ;)

8 kommenttia:

  1. Ei sun ratsastus mitenkään pahalta näyttänyt ainakaan omaan silmään- ei ainakaan pahimmasta päästä- siinä on todella paljon hyvää! Kyllä se vielä tästä kehittyy se istunta, jaksaa vaan treenata ja harjoitella:)
    Angie menee tosi kivan oloisesti, onpas siinä muuten kaunis heppa!

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Angie kiittää ja minä jatkan treeniä :)

      Poista
  2. Onpas kiva nähdä ratsastuskuvia. Kivan näköistä menoa kyllä Teillä!

    VastaaPoista
  3. Angie on tosi kivan näköinen hevonen! :) ja ihana kun miehesikin uskalsi selkään. :D mun mies toimittaa vain kuvaajan virkaa tallilla ollessa... Ja tietysti porkkanansyöttäjän. ;) sun istunnan perusjutut näyttää hyvältä, kunhan saat yksityiskohdat kuntoon pienellä hiomisella niin se on tosi hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa välillä, että Angie ei ihan perhehevonen ole, mies haluaisi niin mielellään ratsastaa enemmänkin, mutta Angie on a) vähän liian pieni miehelle ja b) ihan liian vaikea jo liikkeidensä puolesta aloittelijalle. Ehkä me joku päivä vielä voitas ostaa joku ihana ja jykevä maastomopo. Lottoa tekemään siis! :) Tänään tuli kyllä taas todistettua, että esteistunta se vasta kuntoon pitäisi saada!

      Poista
  4. Tuttuja juttuja, täälläkin käsillä on aivan oma elämänsä, jaloilla samoiten. Katse onneksi jo hakee omaa paikkaansa, tosin vuosia niskaan tuijottelun kanssa tappelinkin. :) Liityin lukijaksi, on mukavan oloinen blogi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kiva" kuulla, että en ole ongelmieni kanssa yksin! :) Tervetuloa!

      Poista