Eteen, eteen, eteen!

Perjantaina oli taas Angien viikottainen ratsutus, alkuun tamma oli vähän sitä mieltä, että ei kiinnosta hommat pätkääkään ja irvisteli aina, kun toinen hevonen meni vierestä. Tyypillistä Angieta, se on todella läheisriippuvainen eikä tykkää yhtään olla yksin, mutta maneesissa samaan aikaan olevat hevoset ärsyttää sitä välillä suunnattomasti. Tammat...

Kun kaksi muuta ratsukkoa lopetti ja arvon kuningatar jäi maneesiin yksin, alkoi hommatkin toimia. Julia ratsasti paljon kahdeksikolla ravissa, paljon siirtymisiä eri askellajeissa ja laukkaympyröitä. Minua huvitti, kun Julia sanoi, että vaikka Angien laukka on (vielä) aika vaatimatonta, sitä on helpompi ratsastaa eteen ja pyöreäksi laukassa, kuin ravissa. Ai on vai? :D Minun suurin ongelmahan nimenomaan on saada Angie laukassa rennoksi ja peräänantoon, se mieluummin laukkaisi kilometrin pituisena ja pää taivaissa. Käynnissä ja ravissa tamma on paljon helpompi saada kulkemaan oikeinpäin.

Tyytyväinen tamma loppuraveissa

Eilen hevoset olivat sateen takia aamupäivän sisällä ja kun menin 4 aikaan tallille, ne olivatkin sitten vielä ulkona. En halunnut viedä Angien kallista laidunaikaa, joten putsasin ensin tamman varusteet kunnolla. Ajattelin sitten hakea tamman harjattavaksi ja katsoa siitä eteenpäin millä tuulella tänään ollaan. En kerennyt kuin pesupaikalle, kun Angien ja tarhakaveri Roin huutokonsertti alkoi - kamala hätä kaverista. Annoin tamman häslätä omiaan, siinä se harjatessa steppaili ja hirnui, yhdet hätäkakatkin se kerkesi tehdä. Mutta elossa selvittiin! Ei kun riimunaru käteen ja maneesin taluttamaan tammaa, ajattelin, että jos edes pari kierrosta saataisiin käveltyä ja sitten palkinnoksi takaisin laitumella. Maneesissa olikin jo joku muu ratsastamassa, joten Angie unohti kokonaan jännittää, kun piti mulkoilla toista hevosta sivusilmällä. Kävelin usean kierroksen ja kun ratsukko lähti pois, aloin tehdä maastakäsin avotaivutuksia ja väistöjä tamman kanssa (toimii!!) ja Angie unohti kokonaan stressata yksinolosta, vaikka maneesiin asti kuului, kun Roi huusi Angien perään. Koska tamma ei enää hätäillyt, ajattelin juoksuttaa sitä vähän. Angie laukkasi taas oikein kivasti, rauhassa, mutta silti reippaasti. Siinä juoksuttaessa kuulin, kun hevoset tulivat jo talliin. Ei kun Angie hetkeksi karsinaan toteamaan, että Roi ja muut olivat jo tallissa, kamat hevosen niskaan ja ratsastamaan!

Julia sattui hetkeksi samaan aikaan maneesiin ja sain lisää neuvoja kuinka työstää käyntiä, tai oikeastaan kaikkia askellajeja Angien kanssa : pohkeet kiinni ja eteen, eteen, eteen! Helppoa, eikö?;) Angiehan liikkuu reippaasti eteen, mutta ei kuitenkaan pohkeen edessä. Vaikka Angie on huomattavasti rauhoittunut ja jopa vähän laiskistunut, ratsastan sitä edelleen liian varovasti eteen, käsijarru on usein päällä. Olen niin tottunut siihen, että Angie kuumuu ja siksi arkailen käyttää pohjetta - mutta ilman pohjetta jää tamman takapää talliin ja hevonen on tyhjä edestä. Nyt kun tein työtä käskettyä, hevonenhan toimi! Erityisesti laukassa pystyin ratsastamaan, siis ihan oikeasti ratsastamaan, hevosta pyöreäksi ja ympyrää pienemmäksi ja suuremmaksi ilman, että hevonen juoksi alta pois tai rikkoi raville. Ja mitä sitten tein erilailla? Pidin ne hemmetin pohkeet kiinni, käden rauhassa ja ratsastin yksinkertaisesti eteen. Ensi viikolla Julia ei ratsastakaan Angiella, vaan pitää meille tunnin ja päästään hevosen sijaan analysoimaan & korjaamaan minua. Odotan jo innolla millaista rääkkiä ja ahaa-elämyksiä on luvassa!