Ensi viikolla tulee kuukausi täyteen siitä, kun eläinlääkäri tutki Angien. Vielä viikko armonaikaa ja sitten pitäisi uskaltaa kokeilla miltä hevonen ravissa tuntuu. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti! Pelkäsin jo, että kuolisimme tylsyyteen tai tammalla leviäisi pää, mutta itseasiassa tämä aika on ollut yllättävän kivaa! Ollaan siis menty kohta kuukausi pelkkää käyntiä: kentällä, maneesissa, maastossa ja talutettuna. Angie on liikkunut melkein joka päivä vartista puoleen tuntiin ja tietysti liikuttanut itseään tarhassa/laitumella. Sain tänään eläinlääkäriltä myös luvan alkaa pikkuhilaa taivuttelemaan ja väistättämään ihan normaalisti käynnissä.
Ollaan tehty myös paljon maastakäsin harjoituksia ja olenkin kiinnostunut hommasta entistä enemmän. En olisi vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta Angiesta on tullut niin helppo hevonen kaikin puolin - voin rauhassa säkittää sitä vaikaa millä muovipressulla tai ratsastaa ilman satulaa maneesissa, jonka kattoa pestään samaan aikaan kovaäänisesti painepesurilla. Vuosi sitten tämä tamma sai p*skahalvauksen melkein joka asiastä, erityisesti jos joutui jäämään yksin kentällä tai talliin.
Tänään tehtiin jopa pieni maastolenkki yksin heti aamusta, eikä Angie hirnunut muiden hevosten perään kertaakaan! Kyllästin tamman varmuuden vuoksi puolella purkkia BremsenBremseä, ettei kärpäset hermostuttaisi tammaa yhtään enempää. Mutta ehei, pari kertaa tamma vain pysähtyi ja kokeili, josko voisi kääntyä kotiinpäin, mutta muuten kulki oikein hienosti. Tätä yksin maaastoilua pitää kyllä nyt alkaa treenaamaan taas lisää, sillä meidän tallilla on vain muutama ratsataja jotka "uskaltavat" käydä maastossa, eikä aina käy aikataulut yksiin, jotta maastoon saisi seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti