Niin, sitähän minä suurimmaksi osaksi teen, matkustan Angien selässä ja ihmettelen miksi tamma ei kulje kunnolla. Olen ratsastanut Angiella torstaita lähtien ja tamma on tuntunut 10 päivän ratsastustauon jälkeen yllättävän hyvältä, tosin paljon en ole vaatinutkaan. Ehkä siksi tänään valmennuksessa tuntui, ettei koko hommasta tule yhtään mitään. Voisin käyttää tekosyynä härdelliä tallissa (talli täynnä vieraita, estevalmennukseen tulleita hevosia) tai melua maneesissa (koko valmennuksen ajan yhtä hevosta totutettiin lastaukseen, maneesissa oli siis auto, koppi ja jatkuva pauke, kun hevonen meni ja pomppi ulos kopista), MUTTA tamma ei tuntunut olevan niistä moksiskaan! Eli nyt on pakko katsoa peiliin ja opetella ratsastamaan.
Alkuun Angie meni ihan hyvin, pitkin ohjin piti ratsastaa hevosta käynnissä tarpeeksi eteen ja samalla kerätä ohjia. Kun Angie liikkui tarpeeksi eteen, ei minun tarvinnut kuin ottaa ohjastuntuma ja tamma haki itse kuolaimella. Kun pohje ei ollut tarpeeksi tehokas, ei Angiekaan liikkunut eteen tai hakenut kuolaintuntumaa, vaan pakeni kättä nostamalla päätä ylös. Ekoissa raveissa tamma oli yllättävän hyvä ja erityisesti vasempaan kierrokseen, joka on meille aina ollut se vaikeampi. Tehtiin isolla pääty-ympyrällä töitä ravissa, eka kevyessä ja sitten harjoitusravissa. Tavoitteena hevonen, joka reagoi pohkeeseen ja pysyy rennosti kuolaimella. Tänään Angie oli siis paljon parempi vasempaan kierrokseen kuin oikeaan, vaikka kummassakin kierroksessa oli ihan tarpeeksi hommia: tamma juoksi lapa edellä, taisteli kuolaintukea vastaan ja minä istuin koko ajan ihan vinossa.Mikähän siinä on, että kun ratsastan yksin, menen avotaivutuksia ravissa, raviväistöjä ja vastalaukkaharjoituksia, mutta valmennuksessa jo pelkän ympyrän ratsastaminen tuntuu maailman vaikemmalta asialta!?
Ekat laukat sujui hyvin, tammakin pysyi muodossa ja laukkasi eteenpäin ilman jatkuvaa "punkemista" (ilmiö, jossa ratsastaja pohkeella ja istunnalla punkee hevosta eteenpäin). Koen Angien laukan erityisen vaikeaksi siksi, että vaikka Angie liikkuu ihan reippaasti eteen, joutuu laukkaa koko ajan ratsastamaan, eikä siellä voi vaan istua rentona. Kun hevonen ja minä aloimme väsyä, ei laukastakaan tullut mitään. Kun Julia huusi yhden kamalan laukkaräpellyksen jälkeen, että "nosta uudestaan laukka!", niin teki kyllä ihan oikeasti mieli siirtyä käyntiin ja sanoa, että tule itse tänne selkään, minä en enää pysty/jaksa/halua! No, en sanonut, vaan hammasta purren nostin uudestaan laukan ja ehkä puolisen kierrosta sainkin taas hevosen kulkemaan oikeinpäin.
Kauheasti positiivista sanottavaa ei siis tämän päivän tunnista ole. Tai no joo, Angie oli yllättävän cooli kaiken sen metelin keskellä. Julian on sanonut tätä ennenkin, Angie pääsee ihan liian helpolla minun kanssa ja se on selvää. Kun ratsastan itsenäisesti, istun harjoitusravissa sinne asti, kunnes se käy liian rankaksi ja siirryn käyntiin. Tai ravaan vaikka ympyrällä niin kauan, kun hevonen kulkee hyvin ja heti kun tamma alkaa jäkittää vastaan, siirryn käyntiin "korjaamaan" tamman taas avuille, ennen kuin jatkan ravissa. Ei ihme, että tamma ei jaksa/malta työskennellä kuin pätkissä, kun on tottunut parin minuutin välein kävelemään. Eli nyt loppui se matkustelu ja on alettava ratsastamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti