sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kun epävarmuus iskee

Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän hevosista luen ja opiskelen, sitä epävarmempi olen kaikestä hevosiin liittyvästä. Ruokinko hevostani oikein? Ilmeisesti en, sillä minulla ei ole kymmentä eri purkkia ja purnukkaa. Sopiiko sen varusteet? Micklemeitä en ole edelleen raaskinut ostaa, rääkkään tammaa siis normaaleilla suitsilla, niissäkin kaksoisturparemmi. Onko se kipeä vai muuten vain kuriton? Pakko olla kipeä, eihän hevonen osaa perseillä vai osaako? Tätä erityisesti olen taas pari päivää pyöritellyt mielessäni, kun on kelien salliessa taas ratsastettu maastossa ja kentällä. Angie on ollut kentällä suoraan sanoen kamala ratsastaa: puree kiinni kuolaimeen, vetää pään ylös, selän alas ja kipittää alta pois. Sanotaan, ettei hevonen osaa olla veemäinen, vaan joko se on kipeä tai sitten ratsastaja ei osaa ratsastaa. Tässä tapauksessa kyse oli "onneksi" jälkimmäisestä.

Julia näki jo toissapäivänä minun ahdingon tamman kanssa kentällä, kun hän oli valmentamassa samaan aikaan. Julia sanoi, ettei tamma kipeältä vaikuttanut, enemmänkin kyseenalaisti onko pakko, kun ei huvita. Johon minä reiluna tyyppinä tietysti vastasin, että "ok, jos sinua ei huvita taipua tai myödätä tämän enempää niin mennään vaan vielä kierros kiitoravia ja sitten saat kävellä pitkin ohjin". Koska tottakai hevoselle pitää olla pehmeä, eikä vaatia siltä liikaa, näin olen lukenut. Tänään Julia sitten hyppäsi selkään, jotta itsekin sain nähdä tamman liikkuvan ihan normaalisti ja terveenä. Kyllähän Angie yritti luistaa hommista myös Julian kanssa, mutta eipä tamma päässytkään niin helpolla. Pian tamma ravasi melkein paikallaan, kunnes sai taas käskyn liikkua eteen. Minun kanssa tamma halusi eilen vain mennä kiitoravia! Lopuksi minä pääsin myös selkään ja niinkin yksinkertaisilla harjoituksilla, kuin tempon muutoksilla ja siirtymisillä käynnissä ja ravissa saatiin minuunkin taas valettua uskoa, että Angie on terve ja pystyy, kun sitä vain käskee. (Pyytäminen kun ei tämän tamman kanssa aina onnistu). Kotiläksynä minun on opeteltava ratsastamaan paremmalla ohjastuntumalla: jatkuva löysää-tuntuma-löysää ei varmasti ole yhdestäkään hevosesta kivaa vaikka minulla hyvä tarkoitus onkin. Sen sijaan jatkuva tuntuma ja nopea käsi joka myötää (eikä heitä ohjaa pois) on hevoselle reilumpaa ja selkeämpää. Kyllähän minä tämänkin olen jostain lukenut....

Tamma on taas vaihtanut väriä talvikarvan myötä tummaan.


2 kommenttia:

  1. Hei, mihin olet kadonnut? Onko sattunut jotain, vai viekö elämä ajan bloggaamiselta?

    En koskaan ole tänne mitään kommentoinut, mutta jokaisen postauksen olen lukenut..teitä on kiva seurata. Pitkä postaustauko laittaa sivusta seuraajan hieman huolestumaan..kerro edes oletteko hengissä..?

    VastaaPoista
  2. Heippa! Elossa ollaan ja kaikki on hyvin, Angie on elämänsä kunnossa ja kulkee tällä hetkellä todella hyvin. Aloitin uudessa työpaikassa, joten blogille ei ole jäänyt ollenkaan aikaa kaiken kiireen keskellä :( Lupaan kuitenkin kirjoittaa joululomalla kuulumisia ja ehkä saisin muutaman uuden kuvankin.

    VastaaPoista