tiistai 2. elokuuta 2016

Ratsastus on vaarallinen laji


Kuulen usein ulkopuolisten suusta, kuinka vaarallinen laji ratsastus on ja kohauttelen aina vaan vähän olkiani: "No joo, onhan se, jos ei tiedä mitä tekee eikä ole asiaankuuluvia varusteita". No, eilen en kyllä ilmeisesti a) tiennyt mitä teen enkä b) tavoistani poiketen somistautunut turvaliiviin vaikka hyppäsin. Ei se turvaliivi olisi kyllä mitään pelastanut, tipuin nimittäin suoraan jaloilleni, mutta hyvä muistutus, että aina voi (erityisesti hypätessä) sattua ja tapahtua.

Kelataanpa vähän taaksepäin. Kun eilen aamulla aurinko jäi pilvien taakse, suorastaan hihkuin onnesta. Vihdoin oli tulossa tarpeeksi viileä päivä, jotta voisin ratsastaa kentällä! Koska Angie ei ole ollut kentällä reilun kahteen viikkoon helteiden takia, ajattelin, että voitaisiin tehdä vähän puomijumppaa, koulua ollaan väännetty maneesissa viime aikoina ihan tarpeeksi. Angiella oli heti alkuun kauhea into päällä, jo alkuraveissa jouduin tekemään tosi paljon ympyröitä ja suunnanvaihtoja, jotta saisin tamman vähän rauhoittumaan. Toisaalta oli kiva, että tammalla oli energiaa ja missään vaiheessa Angie ei painanut kädelle tai juossut alta pois, tamma vaan tykkäsi olla ulkona. Tamman into jatkui laukassa ja suurimmaksi osaksi varmaan laukattiin, reipasta laukkaa kevyessä istunnassa kenttää ympäri, vähän hallitumpaa pääty-ympyrällä ja myös vastalaukkaa monta kierrosta.


Mentiin yksinkertaista puomi - ja kavalettilinjaa ympyrällä, tässä vielä naurattaa

Koska tamma tuntui nauttivan puomityöskentelystä, ajattelin hypätä pientä ristikkoa. Viimeksi tämän esteen alla oli vesimatto, mutta en olettanut tammani olevan niin fiksu, että se sen muistaisi. Niinpä lähestyin estettä normaalisti, enkä ollut yhtään valmistautunut, että tamma löisi miniristikolla jarrut pohjaan. Mutta niinhän se teki, vastareaktiona minä löin pohkeet kiinni ja tamma hyppäsi valtavan kenguruloikan esteen yli. Minä laskeuduin tamman kaulalle ja siitä suoraan jaloilleni. Ohjat pysyi kädessä ja tamman ihmetteli miksi mamma seisoo vieressä. Vähän toinen jalka otti osumaa, mutta ei muuta kuin takaisin selkään ja alaturparemmi kauhukahvaksi, että saisin edes jostain kiinni, jos tamma päättäisi vielä uusintakierroksella pelleillä. Päästiin kuitenkin esteen yli, mutta sen jälkeen alkoi polveen sattua vähän enemmän. Loppuverkat, mies taluttamaan loppukäynnit ja itse linkkasin kentän laidalle.

Innokas Angie ja taustalla hevosia syövä valkoinen ristikko

Tänään jalka ei ole yhtään parempi, kävelen linkaten, mutta jalka kyllä ottaa painoa eikä ole turvonnut, joten en usko siellä mitään olevan rikki-rikki. Mies kyllä pääsi päivittelemään miten vaarallinen laji ratsastus on, minä kohauttelin vaan taas niitä olkapäitäni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti