Irti sisäohjasta

Kirjoitin jo viime viikolla, että sain Kiralta kullanarvoisen vinkin Angien ratsastukseen. Nimittäin, kun (tai ideaalitilanteessa jo ennen kuin) tamma alkaa jäkittää kuolaintukea vastaan, ratsastan eteen ja taputan tammaa sisäkädellä kaulalle, jolloin tamma jää ulko-ohjan tuelle ja itse en jää sisäohjaan kiinni. Uskomatonta miten näin pienikin asia voi vaikuttaa ratsastukseen! Julia on koko ajan hokenut minulle ulko-ohjan tärkeyttä, erityisesti ympyrällä, mutta nyt kun konkreettisesti päästän sisäohjan löysäksi, huomaan miten tärkeä ulko-ohjan tuki on ja kuinka paljon sisäohjassa oikeasti "roikunkaan". Nyt Angie pysyy paljon rennommin kuolaintuella eikä nosta päätä ylös tai aloita vetokilpailua minun kanssa.

Tässä olen juuri taputtamassa tammaa sisäkädellä

Eilen Kira oli taas ratsastamassa Angieta ja pyysin häntä menemään puomeja ja kavaletteja, sillä Angie tarvitsee kokeneemman kuskin a) tuomaan hevosen hyvin tehtävälle, erityisesti kavalettien kanssa b) pitämään hevosen rauhallisena. Angie oli yllättävän hyvä puomityöskentelyssä, aluksi tamma meinasi vähän käydä kuumana, mutta rauhoituttuaan laukkasi oikein mallikkaasti, tasapainossa ja rennosti puomien yli. Ja paino sanalla laukkasi, niin kuin puomeilla kuuluukin, eikä hypännyt mitään Angiemäisiä kenguruloikkia. Kavaletit Angie ravasi alkuun vähän pomppien eikä tiennyt minne jalkansa asettelisi, mutta muutaman kerran jälkeen tajusi juonen ja nosteli koipiaan kuin vanha tekijä (tottakai kamera tässä vaiheessa piippasi täyttä muistikorttia).

Tänään puolestaan meillä oli Julian koulutunti ja pääsin näyttämään uutta irti sisäohjasta-tekniikkaa. Angie oli todella hyvä ratsastaa! En tiedä auttoiko Kiran eilinen ratsastus vai uusi tekniikka, mutta tamma oli rento ja erityisen hyvä suustaan. Mentiin ensin ympyrällä kevyessä ravissa suuntaa aina välillä vaihtaen, haettiin tahdikasta ravia, taipuvaa hevosta ja tasaista peräänantoa. Kun tämä sujui kumpaankin suuntaan, mukaan otettiin käynti-ravi-siirtymisiä, ne sujuivat super hyvin, erityisesti raviin siirymiset. Sen jälkeen jatkoimme maneesia ympäri ravissa ja teimme 10 metrin ravivoltit joka kulmaan. Vasempaan kierrokseen voltit sujui kuin vettä vain, minun ei tarvinnut kuin istua selässä (tähän haluan pyrkiä joka ratsastuskerta!). Oikeaan kierrokseen minun piti ensin ratsastaa kevyessä ravissa, ennen kuin sain ulkopohkeen kunnolla läpi ja pystyin istumaan alas - Angie välillä edelleen ottaa pohjeavut esim. ympyrällä kehoituksena "lisää vauhtia" ja kun tempoa tulee lisää, sanoo minun perus sopimuksen irti. Tehtiin myös aina suunnan vaihtoja tekemällä kokorataleikkaa, siinä kiinnitettiin huomiota hevosen suoruuteen. Lopussa otettiin laukkaa ja näin hyviä laukkapätkiä kuin tänään ei olla vielä ikinä ratsastettukaan! Angie laukkasi reippaasti, mutta silti ihan hyvässä tempossa ja rennon pyöreänä. Minun ei tarvinnut kuin pitää pohkeet kiinni, pitää ulko-ohjatuki ja taputtaa välillä sisäkädellä tammaa kaulalle - kamelinlaukkaa ei tänään otettu askeltakaan! :)

Tämän postauksen myötä blogi jää reilun parin viikon tauolle, Kira ja Julia ratsuttavat Angieta sillä aikaa kun minä lomailen Suomessa. Odotan mielenkiinnolla millainen tamma on loman jälkeen ratsastaa! :)