Elossa ollaan!

Huh, blogissa takana yli puolen vuoden tahaton tauko! Aloitin uudessa työpaikassa marraskuussa ja kun palloilee työpaikan, kodin ja tallin välillä, niin aika ei yksinkertaisesti enää riittänyt. Nyt olen kesälomalle, joten voin ainakin päivittää kuulumiset.

Angille kuuluu hyvää, Angie on ollut kevään ja kesän tosi hyvä ratsastaa! Tamma kuumuu edelleen laukassa, mutta muuten Angie on paljon tasaisempi ratsastaa ja jaksaa kantaa itsensä paljon paremmin. Ostin keväällä koulusatulan, joten oma istunta ja vaikutus hevoseen parani myös sen myötä huimasti! Edelleen ikuisuusongelma on minun kädet, jotka tahtoo aina tehdä omiaan, mutta onneksi en enää roiku sisäohjassa ihan koko painollani ;) Ollaan maastoiltu todella paljon, otettu puomeja mukaan treeniin ja valmentauduttu Julian silmien alla viikottain. Paljon on kehitystä puolessa vuodessa tapahtunut, vaikka hitaasti edetäänkin.

Tässäpä pieni kuvapläjäys puhelimestani puolen vuoden ajalta!

Kun epävarmuus iskee

Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän hevosista luen ja opiskelen, sitä epävarmempi olen kaikestä hevosiin liittyvästä. Ruokinko hevostani oikein? Ilmeisesti en, sillä minulla ei ole kymmentä eri purkkia ja purnukkaa. Sopiiko sen varusteet? Micklemeitä en ole edelleen raaskinut ostaa, rääkkään tammaa siis normaaleilla suitsilla, niissäkin kaksoisturparemmi. Onko se kipeä vai muuten vain kuriton? Pakko olla kipeä, eihän hevonen osaa perseillä vai osaako? Tätä erityisesti olen taas pari päivää pyöritellyt mielessäni, kun on kelien salliessa taas ratsastettu maastossa ja kentällä. Angie on ollut kentällä suoraan sanoen kamala ratsastaa: puree kiinni kuolaimeen, vetää pään ylös, selän alas ja kipittää alta pois. Sanotaan, ettei hevonen osaa olla veemäinen, vaan joko se on kipeä tai sitten ratsastaja ei osaa ratsastaa. Tässä tapauksessa kyse oli "onneksi" jälkimmäisestä.

Julia näki jo toissapäivänä minun ahdingon tamman kanssa kentällä, kun hän oli valmentamassa samaan aikaan. Julia sanoi, ettei tamma kipeältä vaikuttanut, enemmänkin kyseenalaisti onko pakko, kun ei huvita. Johon minä reiluna tyyppinä tietysti vastasin, että "ok, jos sinua ei huvita taipua tai myödätä tämän enempää niin mennään vaan vielä kierros kiitoravia ja sitten saat kävellä pitkin ohjin". Koska tottakai hevoselle pitää olla pehmeä, eikä vaatia siltä liikaa, näin olen lukenut. Tänään Julia sitten hyppäsi selkään, jotta itsekin sain nähdä tamman liikkuvan ihan normaalisti ja terveenä. Kyllähän Angie yritti luistaa hommista myös Julian kanssa, mutta eipä tamma päässytkään niin helpolla. Pian tamma ravasi melkein paikallaan, kunnes sai taas käskyn liikkua eteen. Minun kanssa tamma halusi eilen vain mennä kiitoravia! Lopuksi minä pääsin myös selkään ja niinkin yksinkertaisilla harjoituksilla, kuin tempon muutoksilla ja siirtymisillä käynnissä ja ravissa saatiin minuunkin taas valettua uskoa, että Angie on terve ja pystyy, kun sitä vain käskee. (Pyytäminen kun ei tämän tamman kanssa aina onnistu). Kotiläksynä minun on opeteltava ratsastamaan paremmalla ohjastuntumalla: jatkuva löysää-tuntuma-löysää ei varmasti ole yhdestäkään hevosesta kivaa vaikka minulla hyvä tarkoitus onkin. Sen sijaan jatkuva tuntuma ja nopea käsi joka myötää (eikä heitä ohjaa pois) on hevoselle reilumpaa ja selkeämpää. Kyllähän minä tämänkin olen jostain lukenut....

Tamma on taas vaihtanut väriä talvikarvan myötä tummaan.

Lokakuun alku kuvina

Jospa sairastelut olisi nyt tältä (seuraavalta kymmeneltä) vuodelta sairasteltu! Angie on ollut todella kiva ratsastaa ja liikuttaa maastakäsin, mitään erikoista ei ole tehty; 20-30 minuuttia käyntiä ja ehkä 10 minuuttia ravia pätkissä. Aloin nyt myös loimittamaan Angieta ulos, tai siis ohjeistin tallin henkilökuntaa loimittamaan Angien, silloin kun lämpötilat sitä vaatii. Pohdin ja mietin tätä koko alkusyksyn, sillä eihän harrasteratsu loimea Itävallan vähälumisessa talvessa tarvitse. Vai tarvitseeko? No, tänään lämpötila oli tippunut noin parikymmentä astetta sitten viime viikon ja tuuli lähenteli myrskytuulta suoraan Pohjoisnavalta. Olin ihan todella tyytyväinen, että tammalla oli takki niskassa!! Tallissa tamma saa olla ainakin toistaiseksi, luultavasti koko talven, ilman loimea.

Tyytyväinen tamma tarhassa ja uusi hikiloimi sovituksessa

Sairaslomalta seuraavalle

Hidasta on tämä sairaslomalta palaaminen, kun taas jouduttiin sairaslomalle! Tallin hevoset ovat nyt olleet reilun viikon ilman kärpäshuppuja tarhassa, onhan nyt jo melkein lokakuu. Big mistake! Koska ennätyslämmin sää jatkuu (päivisin on vielä t-paitakelit) ovat kärpäset taas lisääntyneet ja surranneet lantakasoilta suoraan rakkaan tammani silmille. Kyllä, silmätulehdushan se taas on riesana! Onneksi meidän eläinlääkäri sattui olemaan juuri samaan aikaan tallilla sunnuntaina (miksi eläimet sairastuvat juuri viikonloppuisin?), kun hain Angien tarhasta ja huomasin rähmivän silmän. Saatiin heti silmä hoitoon ja kipulääkepiikki tammalle. Monelle on yllätys, että niinkin "pieni vaiva" kun silmätulehdus on hevoselle todella kivulias ja tarvitsee aina eläinlääkärin tarkastuksen.

Alaluomi oli vielä näin turvoksissa eilen, alemmassa kuvassa terve silmä

Nyt siis ollaan taas sairaslomalla tämä viikko, käyntiä voin jo loppuviikosta mennä, jos silmä paranee aikatalussa. Ps. Nyt on muuten kaikilla tallin hevosilla taas kärpäshuput ulkona päässä, harmi että Angiesta tuli varoittava esimerkki.

Esteura on ohi

Angien esteura on ohi, ennen kuin se alkoikaan. Hyvä uutinen on se, että tamma on toipunut hyvin ja ravaa ja liikkuu puhtaasti. Huono uutinen on se, että keskustelin meidän eläinlääkärin kanssa tamman nykyisestä ja tulevasta liikuttamisesta ja hän suositteli lopettamaan hyppäämiseen kokonaan. Onneksi olen enemmän koulutuuppaaja kuin estehirmu (lue: en osaa hypätä), joten maailmani ei romahtanut. Harmi kuitenkin Angielle, Angie tykkäsi hypätä ja se oli hyvää jumppaa takapäälle, jonne yritämme (edelleen) rakentaa muhkeampia lihaksia. Puomeja ja kavaletteja onneksi voidaan tulevaisuudessa vielä mennä ja ne on myös todella hyvää jumppaa ja vaihtelua. Facebookissa on muuten sellainen sivu kuin Horsephysio, jossa on ihan uskomattoman kivannäköisiä puomi ja kavalettitehtäviä!

Tänään Julia ratsasti Angieta, sillä halusin osaavamman mielipiteen siitä, miten Angie liikkuu. Ollaan aloitettu ravikuviot todella varovaisesti, ensin yksi pitkäsivu kentällä, sitten kierros ravissa, sitten kaksi (välissä kierros käyntiä) etc. En kuitenkaan ollut varma liikkuuko tamma ravissa puhtaasti, sillä selkään ravi tuntui vähän jäykältä, joka tietysti on ihan luonnollista, kun hevonen on mennyt 4 viikkoa vain käyntiä. Liinassa tamma kuitenkin ravasi ihan puhtaasti. Eli pyysin Julia ratsastamaan Angieta, hän tietää millainen tamman ravi on normaalisti ja itsekin pystyn maastakäsin katsomaan liikkumista paremmin, kun joku muu ratsastaa. Olo oli hyvin huojentunut, kun näin tamma liikkuvan puhtaasti ja rentona. Phew ja kopkop! Julia jopa kehui Angien liikkumista, olihan se vähän jäykkä ja vino, mutta motivaatio työskennellä oli tallessa ja tamma liikkui ajoittain jopa hyvin. Tästä huomaa, että monipuolinen liikunta sairaslomallakin on tärkeää! Tästä on hyvä taas edetä, pääosin töitä tehdään käynnissä, pikkupätkissä myös ravissa ja rasitusastetta nostetaan pikkuhiljaa.

Kira ja Angie, valitettavasti tämä ratsukko ei pääse enää hyppäämään