Vuosi yhdessä

Vuosi sitten ostin itselleni projektitamman. Ostin tamman, joka hermostui, huusi ja pomppi jos se jäi yksin ratsastuskentälle. Ostin tamman, joka kuumui laukatessa niin paljon, että ei enää muuta askellajia tarjonnut. Ostin tamman, joka juoksi voltit lapa edellä taipumatta. Ostin tamman, joka pelkäsi tuulta ja kovin ääniä ja stressasi itsensä hikeen asti yksinolosta. Ostin tamman joka ei osannut peruuttaa. Ostin maailman parhaimman tamman!

Angie ei edelleenkään osaa peruuttaa selästä käsin kovin hyvin, mutta muut hommat on saatu hanskaan ;) Kuumasta tammasta on tullut välillä jopa laiskahko ratsastaa ja miltei pommivarma käsitellä. Maastossa yksinolo vielä vähän jännittää, mutta kentällä/tallissa/maneesissa ei mitään ongelmia. Tuuli, traktorit, porakoneet, irtijuoksevat koirat ja lapset eivät ole ongelma eikä mikään. Paljon on kyllä töitä saatu tehdä, mutta en voi painottaa kuinka tärkeää säännöllinen liikunta ja ulkoilu hevoselle tässä (kin) asiassa on. Angie liikkuu, kiitos maneesin ja hyväpohjaisen kentän, säännöllisesti ratsastettuna/juoksutettuna/talutettuna ja pääsee päivittäin ulkoilemaan isoon tarhaan kaverin kanssa, tai sateella kävelykoneeseen. Näin turhaa pöllöilyenergiaa ei kerry ja samalla meidän välinen suhde vahvistuu, mitä enemmän puuhaamme yhdessä. Ystäväni kysyi joku aika sitten kuinka kauan minullä kesti "luoda suhde Angiehen". Vastasin, että sillä tiellä ollaan edelleen :D Mutta suunta on ehdottomasti oikea!

Angien sairasloma päättyi tällä viikolla ja tamma sai luvan ravata. Ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä! Olen selästä käsin mennyt pari kierrosta ravia ja sama liinassa ja tamma on liikkunut puhtaasti. Alamme taas mennä käynnissä normaaleja kouluratsastuskuvioita ja otetaan ravia hyvin hitaasti mukaan kuvioihin. Toivottavasti Angien kavio on nyt parantunut ja tamma pian taas entisessä kunnossa, sillä minulla on meille paljon suunnitelmia ja unelmia tulevaisuuden suhteen! Juhlimme tänään Angien kanssa tätä vuoden pituisia yhteistyötä muutamalla porkkanalla ja kuvaussessiolla.

Kuukausi käyntiä

Ensi viikolla tulee kuukausi täyteen siitä, kun eläinlääkäri tutki Angien. Vielä viikko armonaikaa ja sitten pitäisi uskaltaa kokeilla miltä hevonen ravissa tuntuu. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti! Pelkäsin jo, että kuolisimme tylsyyteen tai tammalla leviäisi pää, mutta itseasiassa tämä aika on ollut yllättävän kivaa! Ollaan siis menty kohta kuukausi pelkkää käyntiä: kentällä, maneesissa, maastossa ja talutettuna. Angie on liikkunut melkein joka päivä vartista puoleen tuntiin ja tietysti liikuttanut itseään tarhassa/laitumella. Sain tänään eläinlääkäriltä myös luvan alkaa pikkuhilaa taivuttelemaan ja väistättämään ihan normaalisti käynnissä.

Ollaan tehty myös paljon maastakäsin harjoituksia ja olenkin kiinnostunut hommasta entistä enemmän. En olisi vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta Angiesta on tullut niin helppo hevonen kaikin puolin - voin rauhassa säkittää sitä vaikaa millä muovipressulla tai ratsastaa ilman satulaa maneesissa, jonka kattoa pestään samaan aikaan kovaäänisesti painepesurilla. Vuosi sitten tämä tamma sai p*skahalvauksen melkein joka asiastä, erityisesti jos joutui jäämään yksin kentällä tai talliin.

Tänään tehtiin jopa pieni maastolenkki yksin heti aamusta, eikä Angie hirnunut muiden hevosten perään kertaakaan! Kyllästin tamman varmuuden vuoksi puolella purkkia BremsenBremseä, ettei kärpäset hermostuttaisi tammaa yhtään enempää. Mutta ehei, pari kertaa tamma vain pysähtyi ja kokeili, josko voisi kääntyä kotiinpäin, mutta muuten kulki oikein hienosti. Tätä yksin maaastoilua pitää kyllä nyt alkaa treenaamaan taas lisää, sillä meidän tallilla on vain muutama ratsataja jotka "uskaltavat" käydä maastossa, eikä aina käy aikataulut yksiin, jotta maastoon saisi seuraa.

Kohti syksyä

Vaikka täällä vielä nautitaan hellelukemista, lyhenevät päivät muistuttavat syksyn ja pimeän tulosta. Eilen käytiin maastossa kävelemässä reilun puolen tunnin pituinen lenkki. Puoli 8 aikaan illalla metsässä oli jo aavemaisen hämärä tunnelma, onneksi Norbert oli friisiläisruuna Bertuksen kanssa mukana, niin Angieta (eikä minua) ei jännittänyt liikaa ;) Tuumattiin Norbertin kanssa, että Angie ja Bertus on kyllä hyvä pari : Bertus johtaa meidän joukkoa ja pitää Angien rauhallisena, kuitenkin jos joku puunrunko tms. pelottaa Bertusta liikaa, niin yleensä mennään Angien kanssa edellä ja näytetään ettei ole mitään pelättävää. Olisipa Angie yksinkin noin rohkea maastossa, mitä se seurassa on!

Koska kohti syksyä mennään vauhdilla, on käytettävä nämä lämpimät päivät hyväksi. Niinpä pesin tänään Angien ekaa kertaa ikinä shampoon kanssa, tähän asti on menty vain vesipesuilla. Mieheni oli pitämässä Angieta kiinni, mutta olisi kyllä pärjätty ilmankin, Angie kun vain seisoa möllötti paikoillaan. Minä kyllä kastuin samalla, eli pesuhommat vaatinee omistajalta hieman enemmän harjoittelua. En ole koko kesänä koskenut saksilla tamman harjaan, vaan olen antanut sen kasvaa niinikään ötökkäsuojaksi. Nyt kun ötököitä on jo selvästi vähemmän ja tamman hamppuharja alkoi näyttää aika kamalalta jopa maalikon silmään (katso eka kuva), tartuin tänään myös saksiin. Vaikka siinä kiireessä ei ehkä ihan tasaisinta jälkeä tullut, niin koko tamma näyttää taas paljon paremmalta lyhyen tukan kanssa!

Tallilla on taas tapahtunut muutoksia, kun talliamme laajennettiin kesän aikana neljällä uudella karsinalla. Muutama hevonen vaihtoi remontin myötä karsinaa, mutta onnneksi ainakin toistaiseksi Angien tarhakaveri Roi on vielä Angien karsinanaapuri. Hyvä niin, tamma kun ei ihan jokaiselle hevoselle lämpeä...Kaksi uutta hevostakin saimme tällä viikolla talliin, joten ehkä nyt syksyn myötä löytyisi meille myös enemmän ratsastusseuraa! :)

Kengitys uusiksi

Angie kengitettiin viime viikolla, tamma sai nyt eteen Luwex-renkaat "iskunvaimentamiseksi". Myös eteen laitettiin sivukäänteelliset kengät. Kengittäjä selvitti kyllä miksi nämä kengät, mutta kotona googlettelin vielä enemmän asiaa. Kengittäjä Riina Villanen kirjoittaa kotisivuillaan, että "Etukengäksi sivukäänteellinen kenkä valitaan useimmiten siitä syystä, että sitä on helpompi sovittaa tarvittaessa taaemmas kuin varvaskäänteellistä kenkää. Taaemmas kenkä sovitetaan kavion ns. breakoveria nopeuttamaan. Tietyissä tilanteissa se helpottaa jalan niveliin, siteisiin ja jänteisiin kohdistuvaa kuormitusta." Pyöristetty kavio sivukäänteellisellä kengällä siis pyörähtää nopeammin kärjeltä pois.

Muuten tamman sairasloma jatkuu leppoisasti, olen jo alkanut ratsastaa hevosta vähän paremmin käynnissä, pelkän löysin ohjin löntystelyn sijaan pyydän välillä takapäätä alle ja hyvää työmuotoa. Sen kummempia kuin käynti-seis-käynti-siirtymisiä ei ole tehty ja trust me, niissäkin on tarpeeksi tekemistä! :D Angie tykkää valua tosi etupainoiseksi ja kuolainta vasten tai sitten nousee pois muodosta. Kun nyrkki on kiinni, käsi nopea (myötäys pitää tulla just oikeassa kohdassa) ja jalat kiinni, on pysähdyksetkin ihan ok, mutta paljon niissä on vielä tekemistä. Loistava teema seuraavalle tunnille!

Viikko sairaslomaa takana

Viikko on nyt kävelty selästä käsin ja kävelytetty. Angie on suhtautunut ihan lungisti uuteen liikutukseen, toki pudotin väkirehuja entuudestaan, nyt kun hevonen vain kävelee. Tähän asti ollaan liikuttu kentällä, mutta kun tamma torstaina saa "iskunvaimentimet" kengityksen yhteydessä, niin sen jälkeen olisi tarkoitus myös maastoilla. Mielenkiinnolla ja vähän kauhullakin odotan, mitä kengittäjä Angien tilanteesta sanoo.

Tällä viikolla olisi myös tarkoitus pestä tamma ihan kunnolla shampoon kanssa, sillä voi olla, että tämä viikko jää kesän viimeiseksi helleviikoksi. Saatiin kyllä jo ensimakua syksystä, kun viime viikolla parina päivänä satoi ja lämpömittari ei noussut yli 20 asteen. Yäk! Pitäisi miettiä pikkuhiljaa myös Angien loimitusta tulevaksi syksyksi/talveksi. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että mieluummin pitäisin tamman ilman loimea, täällä talvet ovat leutoja. Mutta pienen lapsen äitinä minulla ei ole rajattomasti aikaa harjata talvikarvaista hevosta esiin sentin kurakerroksen alta joka päivä. Toki tämä loimitusasia riippuu myös Angien terveystilanteesta, kestääkö tamma enää millaista ratsastuskäyttöä. Tammasta en kyllä ole enää valmis luopumaan, kävi miten kävi. Angiesta on tullut vajaassa vuodessa koko perheelle tärkeä.

Mennään nyt aina rennosti ilman satulaa

Tämä kuva on otettu pari päivää ennen kuin tamma alkoi ontumaan